Ruotsalaisten lähtö
Ruotsalaiset sotilaat halusivat vielä kerran
hälventää surunsa tanssimalla ennen vetäytymistään Ruotsiin.
Ruotsalaisten upseerien järjestämässä jäähyväistanssiaisissa
tunnelma oli haikea, koska siihen osallistuneet kaupunkilaiset
murehtivat tulevaisuudestaan ja luulivat vielä tuolloin
hauskanpidon päättyvän uuden isännän saapuessa kaupunkiin.
Viimeisenä rykmenttinä Oulussa olivat Savon
jääkärit, jotka sopimuksen mukaan perääntyivät kaupungin kautta.
Kaupungin asukkaat seurasivat surullisena vierestä poiskulkevia
sotilaita, jotka olivat uupumatta puolustaneet synnyinmaataan
koko sotaretken ajan. Perääntyessään he jättivät Ouluun 600
haavoittunutta. Tässä jäähyväistilaisuudessa katkaistiin Suomen
ja Ruotsin välillä vallinnut 600 vuotta kestänyt yhteiselo.
Venäläiset sotilaat saapuvat Ouluun
Marraskuun 30 päivä v.1808 ensimmäinen
venäläinen rykmentti marssi Limingan tietä pitkin Ouluun.
Raatihuoneen edustalla olevalle torille sijoitettiin päävahti,
tykit ja ammusvaunut. Koko kaupungissa vallitsi ällistynyt
hiljaisuus Venäjän armeijan saapuessa Ouluun. Tyhjillä kaduilla
kulkivat ainoastaan venäläiset kasakat kaupunkilaisten
pysytellessä sisällä.
Porvaristo joutui päättämään itse
suhtautumisensa venäläisiin, koska lääninjohto oli vetäytynyt
ruotsalaisten joukkojen mukana kaupungista. Vaikka ihmisillä oli
ennakkoluuloja perinteistä vihollista kohtaan, he päätyivät
tosiasioiden tunnustamiseen ja yhteistyöhön venäläisten kanssa.
Melko pian Ouluun saapumisen jälkeen Kenraali
Kamenski järjesti kiireessä tanssiaiset, joihin kutsuttiin
kaikki kaupungin huomattavimmat naiset, mutta ei yhtään miestä.
Tämä kenraalin kohteliaisuus vain naisia kohtaan herätti
kaupunkilaisten keskuudessa yleistä suuttumusta ja pelkoa.
Tanssiaiset
 Antellin
talossa järjestettiin heti miehityksen alkuvaiheessa
oululaisille naisille tanssiaiset. Naisia saattamassa olleet
miehet jäivät talon ulkopuolelle odottamaan tanssiaisten
päättymistä. Parhaisiin pukuihinsa pukeutuneet naiset tanssivat
läpi yön venäläisten upseerien kanssa sekä maistoivat
tanssimisen välissä uuden isännän tuomia harvinaisia herkkuja.
Oulussa ei vielä koskaan tätä aikaisemmin oltu maisteltu näin
koreita ja kalliita herkkuja. Venäläisupseerien tanssitaito sekä
loistelias tarjoilu saivat oululaisneitojen mielet ihastuneeksi
kaikesta kokemastaan illan aikana. Ulkona odottaneet miehet
eivät olleet erityisen tyytyväisiä odottelijan osaansa.
Suomen sota Oulussa v.1808- 1809
Oululaiset kuulivat ensimmäisen kerran sodan
syttymisestä kaupungin kautta kulkevilta pikaläheteiltä. Pian
tämän jälkeen kaupungin läpi marssi Länsi-Pohjan rykmentti ja
näin saivat paikalliset ihmiset tilaisuuden ihastella
ensimmäisen kerran komeita upseereja, sotilaita sekä tykkejä.
Oulussa syntyi paljon liikettä, kun sotanäyttämö oli siirtynyt
lähelle Pohjanmaan rajoja. Oulusta muodostui merkittävä
huoltokeskus, jossa kruunun kuormia kuljetettiin ja
muonavarastoja rahdattiin.
Myös oululaisten naisten rooli sodassa oli
merkittävä. Naisilla oli täysi työ leipoa sotilaskorppuja
rintamalle, repiä liinavaatteita haavoittuneiden tarpeiksi sekä
tanssia toipuneiden upseereiden järjestämissä tanssiaisissa.
Revonlahden ja Siikajoen taisteluiden jälkeen
sodan aiheuttamat kauheudet paljastuivat oululaisille.
Kaupunkiin kuljetettiin kovilla talonpoikaisrattailla rintamalla
haavoittuneita sotilaita. Kaikki Ruotsin armeijaa varten Ouluun
järjestetyt sairaalat olivat täynnä sairaita ja haavoittuneita.
Suomen sodan aikana Oulun sairaalaolot olivat surkeassa
kunnossa. Puutetta oli varsinkin hoitotarvikkeista, lääkkeistä
sekä sopivista hoitotiloista. Pääosa potilaista jouduttiin tilan
puutteen vuoksi sijoittamaan yksityiskoteihin. Naiset pitivät
huolen siitä, että sotilaat eivät kärsineet hoidon puutteesta,
vaikka olosuhteet olivat haasteelliset.
Lähteenä on käytetty:
|
