Etusivu Aikojen alku 1600-luku 1700-luku 1800-luku 1900-luku Lue lisää
 Aikamatka Oulu   Kansainvälistä porvariskulttuuria
Oulu 1600-luvulla
Käsityöläisiä ja kauppiaita
Porvariskulttuuria
 
 Sanastoa
Puhdasoppisuus
Teologinen ja kirkkopoliittinen suuntaus, joka pyrki määrittelemään protestanttisen opin täsmällisesti kirkon ja yhtenäistämään valtakuntaa kirkollisella alalla. Oli vallalla Ruotsissa ja Suomessa erityisesti 1600-luvulla; mureneminen alkoi 1720-luvulla, mutta vaikutti 1800-luvun alkuun asti. Opissa pääkohdat olivat esivallan kunnioitus ja vanhatestamentillisuus, myös kansanopetusta pidettiin tärkeänä.
 
Pietismi
Syntyi 1600-luvun lopulla Saksassa vastavirtauksena jähmettyneelle puhdasoppiselle luterilaisuudelle. Liike halusi uudistaa kirkon sisältä päin ja asettaa yksityisen ihmisen sisäiset, hengelliset tarpeet lähtökohdaksi. Korosti uudestisyntymistä, herätystä, ja sysäsi opilliset kysymykset sivummalle. Kirkko pyrki estämään aatteen leviämistä ja 1726 konventikkeliplakaatilla kiellettiin yksityiset uskonnolliset kokoukset. Tämän seurauksena kuitenkin voimistui radikaalipietismi, joka irtautui kirkosta. Pietismi toi mukanaan ajatuksen siitä, että jokaisen uskonnon ainutkertaista sisältöä oli kunnioitettava, oli se puhdasoppista tai ei. Uskonto alettiin kokea yksityisenä asiana.
 
Johannes Messenius
(1571-1636) Ruotsalainen historiantutkija, entinen jesuiitta, oli vaimonsa Lucian kanssa vankina Kajaanin linnassa; siirrettiin Ouluun, kuoli vuotta myöhemmin. Lahjoitti Oulun kirkkoon muotokuvansa ja kirjastonsa.
 
Jakob Langh
(-1697) Ruotsista Ouluun tullut, unkarilaissyntyinen. Oulun kirkon ensimmäinen urkuri, toimessa monen vuosikymmenen ajan. Toimi raatimiehenä, kunnes valittiin tullinhoitajaksi 1684, hoiti myös pormestarin tointa ajoittain 1670- ja –80-luvuilla.
 
Simon Eerikinpoika Frosterus
Oulun pedagogion rehtori v:sta 1611, Oulun kirkkoherra v. 1620. Hankki talon, jossa koulumestarit asuivat myöhemminkin. Pyysi pienen palkkansa vuoksi apua kuningas Kustaa II Aadolfilta, ja v. 1613 lähtien koulumestarin palkkaeduksi tuli 48 tynnyriä viljaa Pohjanmaan verojyvistä.
 
Mikael Jaakonpoika Jurvelius
Turun yliopiston ensimmäisiä oppilaita, kotoisin Oulusta. Yliopiston konsistoorin notaari 1643-56, filosofian maisteri 1647. Apulaisopettaja filosofisessa tiedekunnassa; pyrki professoriksi monta kertaa, mutta syrjäytettiin. Oulun kirkkoherra v. 1657. Mainitaan asiakirjoissa vielä 1666 ja 1667, mutta kuolinvuosi tuntematon.
 
 Lisätietoa
Tuomiokirkko
http://www.oulunseurakunnat.fi/
IE/p78.htm

 
 

 

 

 

Sisältö:
Kirkollinen kulttuuri
Oulun koulun alku

Oululaiset olivat 1600-luvulla ja 1700-luvun alussa yleiseurooppalaisia virtauksia ajatellen enemmän vastaanottajan asemassa kuin antavia osapuolia. Kansainväliset vaikutteet näkyivät monilla elämän osa-alueilla: esineistössä, vaatteissa, kielten omaksumisessa, tavoissa, sivistyksessä ja taiteellisissa ja hengellisissä harrastuksissa.

1600-luku oli Euroopassa kriisien ja sotien aikaa, ja Oulussakin oli aistittavissa huoli elämän perusedellytyksistä ja selviytymisestä, kun taloudellinen ja sivistyksellinen eteenpäin pyrkiminen koki jatkuvia takaiskuja. Tietoisuus muusta maailmasta loi jo tuolloin perustan 1700-luvun loppupuolen ponnistuksille kohti maailmanmarkkinoita ja Suomen tärkeimpien kaupunkien joukkoon.

Oululaisessa porvariskulttuurissa vanhaan pohjalaiseen tapakulttuuriin yhdistyivät yleiset suurvaltaruotsalaiset ja itämerelliset tavat. Kaupungissa oltiin siis jo varhain kansainvälisiä, ja sataman kautta yhteydet toimivat moneen suuntaan. Vaikutteita haettiin Tukholmasta ja kauempaa Euroopasta. Ne näkyivät monin tavoin esimerkiksi porvariskotien sisustuksessa. jossa flaamilaiset kankaat, venäläinen palttina, itämainen silkki, suuret matot ja raskaat tapetit loivat hyvin kansainvälisen vaikutelman.

Sivun alkuun
 

Kirkollinen kulttuuri

Pohjoismaiseen ja pohjoiseurooppalaiseen kulttuuripiirin yhdisti myös uskonto, sillä luterilaisuus yhdisti suurta osaa Pohjois-Eurooppaa. Puhdasoppisuus ja tiukka moraalin ja kirkossa käymisen vartiointi eivät juuri antaneet tilaa poikkeaville ajatuksille, mutta erilaiset yksilöllistä uskoa korostaneet pietistiset liikkeet saivat kannatusta Oulussakin jo 1600-luvun lopulla. Muutamat herätyksen saaneet kaupungin sivistyneistön edustajat painattivat tässä hengessä jopa joitakin kirjallisia tuotteita. Sinänsä Oulu ei silti ollut mikään hengellisyyden ja herätyksen keskuspaikka Pohjois-Suomessa tuohon aikaan.

Kirkko oli kaupunkikuvan hallitsija, ja sitä laajennettiin ja komistettiin 1680-luvulla porvariston vaurastumisen myötä. Laajennettuna kirkko oli noin 72 kyynärää (43,2m) pitkä ja 20 ½ kyynärää (12,3m) pitkä. Puisen, paanukattoisen rakennuksen länsipäässä oli suippo, pystöristiin päättyvä torni. Kirkon pohjoispuolella oli 75 kyynärää (44,5m) korkea kellotapuli. Nykyisessä Tuomiokirkossa säilytetään edelleen Oulussa 1636 kuolleen, ruotsalaisen historioitsija Johannes Messeniuksen muotokuvaa, joka on Suomen vanhin tunnettu öljyvärimuotokuva. Maalauksen paikka on edelleen suunnilleen sama kuin 1600-luvulla, sakastin oven päällä. Taulun lisäksi Messenius lahjoitti kirkolle myös huomattavan kirjastonsa, joka tosin ilmeisesti myytiin eteenpäin.

Kirkko välitti musiikillisia vaikutteita ulkomailta, sillä urkureina toimi mm. unkarilais- ja ruotsalaissyntyisiä ammattilaisia. Esimerkiksi unkarilaista syntyperää ollut Jakob Langh oli viran ensimmäinen haltija, ja teki työtä useiden vuosikymmenien ajan. Kaikenlainen musisointi oli kaupungissa – erityisesti juhlissa – periaatteessa kaupunginurkurin yksinoikeutena, jotta hänen riittävä toimeentulonsa pystyttiin takaamaan. Urkuri oli siis eräänlainen käsityöläinen. Ehkä juuri kansainvälisten urkureiden vaikutuksesta kirkon kassasta avustettiin usein eri maista kaupunkiin tulleita köyhiä kulkijoita, ja 1670-luvulla jopa kirkon rakentamista Unkarissa.
 

Oulun koulun alku

Henkisestä kulttuurista vastasi osaltaan myös koulu. Vastuu oululaisten sivistämisestä siirtyi kirkolta pedagogiolle, eli alkeiskoululle viimeistään vuonna 1612, jolloin kaupunkiin saatiin koulumestari. Koulumestari Simon Frosterus mm. rakennutti koulun ja hankki itselleen talon. Koulu sijaitsi ilmeisesti nykyisen Franzénin talon paikalla, ja oppilaita saapui koko Pohjois-Suomen alueelta.

Opetusaineita olivat sisäluku, kristinoppi, kirjoitus ja laskento. Kun koulu 1682 muutettiin triviaalikouluksi, lisättiin opetukseen mm. klassisia kieliä, historiaa ja logiikkaa. Koulu antoi siten valmiudet jatkaa opintoja suoraan yliopistoon, ja niin monet oululaiset nuoret miehet tekivätkin. Akateemiselle opintielle lähdettiin toki jo ennen triviaalikoulua, ja tiettävästi ensimmäinen oululainen tohtoriksi väitellyt oli Mikael Jaakonpoika Jurvelius, joka väitteli Turun akatemiassa 1647.

 

Sivun alkuun