1600-1700-luvun vaihde

Aikamatka Oulu

1600-1700-luvun vaihteen vaikeat vuosikymmenet

Sanastoa

Suuri Pohjan sota

V. 1700-1721 Pohjois- ja Itä-Euroopassa käyty sota, jossa mm. Tanska, Saksa, Puola ja Venäjä valtasivat edellisissä sodissa Ruotsille menettämiä alueitaan. Sotatapahtumat Suomessa tunnetaan isonvihan nimellä.

Oulun linna

Pietari Baggen 1590-luvulla rakennuttama puinen varustus; Isak Behm vahvisti 1605 samalla kun kaupunki perustettiin. Käytettiin pääasiassa vankilana ja varastona. Rappeutui 1700-luvulla, venäläiset polttivat 1715, ja raunioitui lopullisesti räjähdyksessä salaman sytytettyä kesällä 1793 ruutikellarin palamaan. Nykyisin paikalla merikoulun aikanaan rakennuttama tähystystorni, jossa toimii kahvila.

Kristoffer Toppelius

Ensimmäisenä Toppelius nimeä käyttäneen Mikael Mikaelinpoika Toppeliuksen poika. Oli 1714 äitinsä ja sisarustensa kanssa paennut venäläisiä Muhokselle metsätorppaan, kun kasakat ryöstivät hänet mukaansa. Päätyi Venäjällä erään inkerinmaalaisen ylimyksen taloon, jossa häntä kohdeltiin hyvin. Karkasi kuitenkin koti-ikävän vaivaamana, ja päätyi Etelä-Suomen kautta Tukholmaan. Tapasi siellä sattumalta äitinsä, joka oli monien muiden pakolaisten tavoin kulkeutunut pääkaupunkiin. Sakari Topeliuksen isoisän isä, jonka vaiheisiin perustuu satu "Koivu ja tähti".

Zacharias Lithovius

(-1743) Oululaisen porvarin poika, Oulu kirkkoherra n. vuodesta 1721 lähtien, itsekin pakolaisena sodan aikana. Tuli ison vihan aikana tunnetuksi kirjallisista tuotoksistaan. Arvostettu ja maltillinen, suhtautui mm. pietisteihin varsin lempeästi.

1600-luvun loppu ja 1700-luvun alku toivat oululaisille tullessaan koettelemuksia toisensa perään. Alkua olivat 1690-luvun puolivälin suuret nälkävuodet. Tuolloin nälkä ja taudit tappoivat ainakin kolmanneksen, ehkä jopa puolet kaupungin asukkaista, noin 500 – 600 henkeä. Esimerkiksi vuonna 1697 haudattiin 461 vainajaa, kun luku oli normaalisti vuodessa alle sata. Ennen nälkävuosia kaupungin asukasluku oli 800 – 900 henkeä, joten kuolleisuus oli todella korkea. Lisäksi kaupungin elämää sekoittivat sinne maaseudulta tulvineet kerjäläiset. Huonoja viljavuosia seurasi vielä 1700-luvun puolellakin.

Raju tulipalo tuhosi kaupunkia vuonna 1705. Noin 150 taloa paloi, ja niiden mukana huomattava määrä omaisuutta. Suuri Pohjan sota Ruotsin ja Tanskan, Puola-Saksin, Venäjän, Preussin ja Hannoverin välillä oli jo alkanut. Oululaisten verotaakka kasvoi, väkeä joutui lähtemään sotimaan ja sotaväen majoituksesta koitui lisäkuluja. Lisäksi useita kaupungin porvareiden omistamia laivoja upposi. Syksyllä 1708 Oulun seutua kohtasi jälleen kato ja sen seurauksena ankara puute. 1710 kaupunkiin levisi vielä rutto, jonka aiheuttamista menetyksistä ei tosin ole tietoja.

Hämyhetki runoijia Topeliuksen kodissa. W. Castrenin öljymaalaus. Suuren Pohjan sodan, Suomessa isonvihan, tapahtumat ylsivät marraskuussa 1714 Ouluun ja kaupunki miehitettiin. Kaupunkia ryöstettiin ja hävitettiin useaan otteeseen, vaikka Pohjois-Pohjanmaata ei miehitettykään pysyvästi missään vaiheessa sotaa. Oulun linna kuitenkin poltettiin maaliskuussa 1715. Monet porvareista ja säätyläisistä pakenivat sotaa Ruotsiin, mutta kaupunki ei tyhjentynyt kokonaan. Ainakin 60 oululaista joutui venäläisten mukana vankeuteen, mukaan lukien Sakari Topeliuksen isoisän isä, Kristoffer Toppelius. Hänen kotimatkaansa perustuen satusetä kirjoitti myöhemmin satunsa Koivu ja tähti.

Rauhankaipuu oli suuri, ja kirkkoherra Zacharias Lithovius puki ihmisten tuntemukset sanoiksi seuraavasti:

Sota suuri sammucohon,
pahat päivät paetcohon,
Rauetcohon rajuilmat,
Muuttucohon murhem mustat,
Surkeudet siirtycöhön
Rauha armas rientycöhön
Riemu runsas ruvetcohon
Auring astucohon
Vaivatuita virvoittaman
Levottomij lohduttaman.

Sodan päättyessä rauhaan vuonna 1721 Oulun oli lähes rappiokaupunki. Pakolaiset palasivat vähitellen koteihinsa ja kaupungin jälleenrakennus aloitettiin pian. Nykypäivän mittapuulla Oulun väkiluku vaikuttaa 1600–1700-luvun vaihteessa olleen hyvin pieni, mutta omaan aikaansa suhteutettuna se vastasi lähes 1900-luvun Oulua. Lapsikuolleisuus oli yleensäkin korkea kulkutautien vuoksi. Oulussa esiintyi tavallisten kuumetautien lisäksi jo 1600-luvun puolella myös eksoottisempia harvinaisuuksia, kuten jo aiemmin mainittu rutto, ja malariaa.

Sivun alkuun