    
|
|
Tulevaisuus näytti oululaisille 1700-luvun nopean nousun myötä
valoisalta. Sota, kato- ja tautivuosien tuoma nälänhätä ja tulipalot
katkaisivat kuitenkin 1800-luvulle tultaessa jälleen suotuisan
kehityksen. Suomen sota toi uuden isännän, mutta oululaiset
onnistuivat luomaan nopeasti hyvät suhteet venäläisiin. Vuosisadan
ensi vuosikymmenien vaikeuksista huolimatta väestönkasvu oli
muuttoliikkeen ansiosta voimakasta. Tulipalot muuttivat
kaupunkikuvaa, ja uusien asukkaiden myötä syntyi uusia
kaupunginosia. Venäjän markkinat olivat lähes rajattomat ja
alkavalle teollistumiselle oli hyvät edellytykset.
1800-luvun loppu oli yhteiskunnallisen muutoksen, teollistumisen ja liikenneyhteyksien kehityksen myötä alku uudelle aikakaudelle. Tervakauppa – ja sitä myötä tervaporvarikulttuuri - koki kultakautensa, joka kuitenkin päättyi vähitellen. Purjelaivat vaihtuivat höyrylaivoihin, joiden varustamiseen kaupungin porvareilla ei ollut kuitenkaan resursseja. Rautatie yhdisti vuodesta 1886 lähtien Oulun ja Pohjois-Suomen Etelä-Suomeen. Tervasta siirryttiin saha-, nahka- ja elintarviketeollisuuteen, ja kaupankäynnissä nykyaikaiseen tukku- ja yksittäiskauppaan.
|