Etusivu Aikojen alku 1600-luku 1700-luku 1800-luku 1900-luku Lue lisää
 Aikamatka Oulu  Pikkukaupungin kulttuuri ja sivistys autonomisessa Suomessa
Venäjän alaisuuteen
Oulu autonomian ajalla
Kauppahuoneiden Oulu
Kansainvälinen Oulu
Pikkukaupungin kulttuuri
 
 Sanastoa
Giuseppe Acerbi
(1773-1846) Italialainen tutkimusmatkailija ja muusikko, vieraili Oulussa talvella 1799
 
Carl Wilhelm Westerlund
(1809-1879) Kaupunginkellarin pitäjä, teatterimies, ns. Westerlundin salongin rakennuttaja ja Maria Silfvanin puoliso
 
Maria Silfvan
(1802-1865) Ensimmäinen suomalaissyntyinen näyttelijätär ja diiva, Carl Wilhelm Westerlundin vaimo
 
Oulun Työväen Näyttämö
...
 
Leevi Madetoja
(1887-1947) Säveltäjä, oululaisen merimiehen ja kauppa-apulaisen poika.
 
Sakari Topelius
(1818-1898) Kirjailija, koko Suomen satusetä, kävi koulua Oulussa.
 
Greta ja Lisette Topelius
Sakari Topeliuksen tädit, pitivät lainakirjastoa Torikadulla 1800-l:n alussa.
 
Hemming Åström
(1844-1895) Kauppaneuvos, Åströmin nahkatehtaan perustaja.
 
Samuli Paulaharju
(1875-1944) Kansatieteilijä, kirjailija ja kuuromykkien koulun veistonopettaja 1900-luvun alussa. Laaja julkaisutoiminta. Professori 1943.
 
Maakunta-arkisto
Pohjois-Pohjanmaan museo
Oulun kaupunginkirjaston historiasivut
 
Sara Wacklin
(1790-1846) Kirjailija, tyttökoulun perustaja.
 
Samuli Kustaa Berg (Kallio)
 
 
Kaarlo Kramsu
(1855-1895) Synkähkö runoilija 1880-luvulla. "Ken vaivojansa vaikertaa / on vaivojensa vanki..."
 
Teuvo Pakkala
(1862-1925) Kakaravaaran kirjailija, kasvattaja, lehtimies.
 
V.A. Koskenniemi
(1885-1962) Runoilija; "Sinun kaduillas koulutie..."
 
Aaro Hellaakoski
(1893-1952) Runoilija, syntyi Oulussa
 
Tatu Vaaskivi
(1912-1942), kirjailija
 
Atte Kalajoki
(1914-2004) Lehtimies, kulttuurihenkilö 1900-luvulla.
 
Tulindberg, Erik
(1761-1814) Säveltäjä ja muusikko 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa.
 
Oulun Soitannollinen seura
Perustettiin 1901, käynnisti uudelleen orkesteritoiminnan Oulussa muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen. 30 soittajan orkesteri antoi kaksi konserttia viikossa: helppotajuisen konsertin Seurahuoneella ja kansankonsertin VPK:n talolla. Huippukausi talvella 1910-1911, jolloin orkesteria johti säveltäjä Toivo Kuula ja esitettiin Verdin oopperaa, Trubaduuria. Jean Sibeliuskin vieraili orkesterin kapellimestarina. Toiminta hiipui kuitenkin varojen puutteeseen. Seuran jäljiltä muistona on Tulindbergin salissa seuran 1900-luvun alussa New Yorkista ostama täysimittainen Steinway -flyygeli.
 
Ida Basilier-Magelsen
 
Emmy Achté
(1850-1924) Syntyisin Strömer, oululainen oopperalaulajatar, tähtiesiintyjä 1870-luvulla, Aino Acktén (1876-1944) äiti, toimi miehensä perustaman Helsingin lukkari-urkurikoulun johtajana 1900-1922.
 
 

 

 

 

Sisältö
Kansainvälisiä vaikutteita ja vieraita
Harrastajia ja ammattilaisia - monitaitoiset oululaiset
Kirjallisen kulttuurin harrastus
Musiikkia 1800-luvun Oulussa

 

Kansainvälisiä vaikutteita ja vieraita

Interiööri 1800-luvun keittiöstäTervakaupungin kauppiaat ja merimiehet toivat matkoiltaan mukanaan monenlaisia vaikutteita, kokemuksia, taitoja ja tavaroita. Perunkirjat kertovat, että oululaisten kotien esineistöön kuului niin soittimia, tauluja, kuin erikoisempiakin ulkomailta tuotuja esineitä. Monet ulkomaiset tanssit tulivat tutuiksi Oulussakin, ja tanssiaisten yhteydessä saatettiin myös myydä soittimia. Kansainväliset vaikutteet näkyivät myös kaupungin kulttuurielämässä.

Oulussa 1700–1800-lukujen vaihteessa vieraillut italialainen tutkimusmatkailija Giuseppe Acerbi antoi matkakirjassaan varsin mairittelevan kuvan kaupungista. Hänen jälkeensä Oulussa vieraili 1820-luvulta eteenpäin varsin usein muitakin ulkomaalaisia muusikoita ja taiteilijoita. Aikansa suurimpia tapahtumia kaupungissa oli esimerkiksi tukholmalaisen A. Addnerin klarinettikonsertti Mathlinin salissa keväällä 1836.

Sivun alkuun

 

Harrastajia ja ammattilaisia – monitaitoiset oululaiset

Kaupunginkellarin pitäjä Carl Wilhelm Westerlund oli jo 1840-luvulla aloittanut yhdessä vaimonsa Maria Silfvanin kanssa teatterinäytösten pitämisen. Vuosikymmenen lopussa teatterille rakennettiin oma talo. Westerlundin salonkina tunnettu talo sijaitsi ensimmäisen kaupunginosan tontilla numero 24. Nykyisin kyseisellä tontilla sijaitsee Oulun kaupungintalo. Kaupungissa vieraili myös useita kiertäviä teatteriseurueita. Omia harrastajateattereitakin oli, kuten edelleen toimiva Oulun Työväen näyttämö.

1800–1900-lukujen taitteeseen tultaessa oululaisten kulttuurinharrastus oli vireää. Teatterin lisäksi mm. musiikin ystävien perustamat seurat olivat aktiivisia ja ylläpitivät korkeatasoisiakin kuoroja ja orkestereita. Oululaisista säveltäjistä tunnetuin 1900-luvun alusta on Leevi Madetoja. Tanssiaisia taas järjestettiin Westerlundin ja leskirouva Susanna Appelgrenin salongeissa.

Sirkus toi Ouluun monenlaista nähtävääMyös sirkus oli kaupunkilaisille tuttua viihdettä, 1900-luvun alkuvuosina jopa niin tuttua, että ylikonstaapeli Martikainen ja parturi Kesti uskaltautuivat veljekset Büglerin leijonahäkkiin. Saksassa taas esiintyi 1860-luvulla oululaislähtöinen nuorallatanssija, jonka henkilöllisyys ei tosin ole tiedossa. Oululaiset Westerlundin veljekset kiersivät akrobaatteina kotimaata 1880-luvulla.

 

 

Sivun alkuun

 

Kirjallisen kulttuurin harrastus

Sakari TopeliusOulussa on ollut kirjastotoimintaa jo vuodesta 1801 lähtien. Satusetä Sakari Topeliuksen tädit Greta ja Lisette pitivät tuolloin Torikadun varrella lainakirjastoa. Lisäksi Oulun reaalikoulun rakennuksessa ehti toimia Kasvatusopillisen yhdistyksen ylläpitämä kansankirjasto ennen kuin kunnallinen kirjastolaitos perustettiin. 1856 aloitti toimintansa yksityinen kansankirjasto, joka toimi vuodesta 1877 lähtien Heinätorin kansakoululla kunnallisena kansankirjastona ja lukusalina.

Vuonna 1899 kirjastolle vuokrattiin tilavampi huoneisto keskemmältä kaupunkia, seppä Jokelan talosta nykyisen Isonkadun ja Saaristonkadun kulmasta. Kirjasto sai oman talon vuonna 1910, kun kauppaneuvos Hemming Åströmin perikunta lahjoitti Ainolan puisen jugendhuvilan kirjaston ja vuonna 1896 perustetun museon käyttöön. Kirjastolla oli käytössään yhdeksän huonetta, joihin sijoitettiin lainausosasto, käsikirjasto ja sanomalehtisali. Kirjoja ei ilmeisesti ollut kovin paljon, sillä hevosmies Oravainen siirsi ne Isoltakadulta uusiin kirjastotiloihin vain 26 markalla.

Uusi rakennus innosti kaupunkilaiset lukemaan, ja kirjastoa käytettiin säätyyn ja varallisuuteen katsomatta. Museon kokoelmien kartuttamisessa taas toimi ansiokkaasti esimerkiksi Samuli Paulaharju. Kun Ainola paloi vuonna 1929, valtio ja kaupunki rakennuttivat samalle paikalle kivisen Ainolan. Siihen muutti kirjaston ja museon lisäksi vuonna 1932 kaupunkiin perustettu maakunta-arkisto.

Kirjallisen kulttuurin harrastus oli kaiken kaikkiaan arvostettua Oulussa, ja 1800-luvulla kaupungissa kasvoi monilukuinen kirjailijoiden joukko. Tunnettuja ovat esimerkiksi vuosisadan alkupuolelta Sara Wacklin ja Samuli Kustaa Berg (Kallio). Myöhemmin kaupungissa kulkivat koulutiensä Kaarlo Kramsu, Teuvo Pakkala, V. A. Koskenniemi ja Aaro Hellaakoski, ja 1900-luvun puolella heidän jalanjälkiään asteli myös Tatu Vaaskivi. Monet kirjailijoista asuivat Oulussa vain lapsuusvuotensa, ja Atte Kalajoki onkin todennut, että ”Oulusta on lähtenyt kirjailijoita enemmän kuin on tullut”.

Katso myös:
Oulun kaupunginkirjaston Kirjailijat Oulussa -sivusto
http://www.ouka.fi/kirjasto/kirjailijat/aloitus.htm

Sivun alkuun

 

Musiikkia 1800-luvun Oulussa

Erik Tulindbergin siluettikuva1800-luvulla oli Ouluun vakiintunut jo jonkinasteinen konserttielämä. Tulindberg sai seuraajakseen innokkaita harrastajia, eikä toki sovi unohtaa pelimanni- ja merimiesmusiikin taitajiakaan. Vaurauden kasvaessa musiikin harrastus oli lisääntynyt ja lisäksi vuosisadan aikana saatiin sopivia esiintymistiloja. Tärkeimpiä niistä olivat Appelgrenin salonki (1828), Oulun lyseon sali (1831), Mathlinin salonki (1836), Westerlundin salonki (1849) ja Seurahuone (1886).

Oulussa oli kaupunginorkesteri ensimmäisen kerran jo 1870-luvulla. Tuolloin kaupungissa ylläpidettiin ulkomaalaisia yhtyeitä, jotka huolehtivat puolestaan kaupungin musiikkitarjonnasta. Tarkk’ampujapataljoonan varuskuntasoittokunta teki vuosisadan lopussa kaupunkilaisten ylläpitämän orkesterin tarpeettomaksi, sillä sen soittajista saatiin musiikin ammattilaisia myös siviilikokoonpanoihin. Oulun Soitannollisen seuran orkesteri toimi hyvin aktiivisesti 1910-luvulla, ja jopa Sibelius vieraili sen kapellimestarina.

Oulussa harrastettiin myös laulamista. 1800-luvun lopulla kaksi oululaislähtöistä oopperalaulajatarta, Ida Basilier-Magelsen ja Emmy Achté, loivat jopa kansainvälisen uran. Samoihin aikoihin sai alkunsa Oulun tiernapoikaperinne ja myös monet merimieslaulut soivat kaikkien huulilla. Kaupungissa toimi 1900-luvun taitteessa useita kuoroja, ja jopa juoksupojat viheltelivät operettisävelmiä. Eri tahot tuottivat useita suuria laulunäytelmiä, oopperoita ja operetteja vuosisadan ensi vuosikymmenien aikana. Vastaavaan pystyttiin uudelleen vasta 1960-luvulla, jolloin perustettiin Oulun oopperayhdistys.

Sivun alkuun