Etusivu Aikojen alku 1600-luku 1700-luku 1800-luku 1900-luku Lue lisää
 Aikamatka Oulu   Nelisatanen - nro 7: 1906-1955
Nelisatasen pääsivulle

Nelisatanen 1: 1605-1655
Nelisatanen 2: 1656-1705
Nelisatanen 3: 1706-1755
Nelisatanen 4: 1756-1805
Nelisatanen 5: 1806-1855
Nelisatanen 6: 1856-1905
Nelisatanen 7: 1906-1955
Nelisatanen 8: 1956-2005

Tänään Nelisatasessa:

Suurenna lööppi

 
Lataa koko lehti PDF-tiedostona tästä
(451 kt)

 

 

Perjantaina 2.9.2005
NRO 7: 1906-1955

Pääkirjoitus
Elokuvat tätä päivää!

V.1897 vain kaksi vuotta herrojen Lumière elävien kuvien ensiesityksen jälkeen oululaisetkin saivat ihmetellä 10 sekunnin näytöstä junan saapumisesta. Pian täällä nähtiin pidempiäkin näytöksiä mm. buurisodasta, keisarin käynnistä Pariisissa ja ratsastuksesta yli esteiden. Uutuus viehätti oululaisia niin, että nyt riehuvan maailmansodan alkuun mennessä tänne syntyi useita teattereita: ”Ihmeitten Maailma”, ”Maailman Ympäri”, ”Palokunnan Elävät Kuvat”, ”Uusi Elävien Kuvien Näyttämö”, ”Urania”, ”Työväentalon Elävät Kuvat” ja ”Tivoli”. Nyt niistä toimii 5. Näytöksiin antoivat ääntä musikantit ja konepianot. J. Maes ja H. Bachblom ovat tänä vuonna soittaneet viulua ja Davidin harppua, Karjalaisen veljekset kanteletta sekä O. Dahlqvist on esittänyt kupletteja ja Työväen soittokunta torvisoittoa. Koneen ratinalle ja äänettömille kuville antoi puolipakanallisen rituaalin tunnelmaa eturivin poikajoukko, joka luki ääneen kuorossa kuvien välikirjoitukset.

Näytöksiin tarpeellinen soitanta on virittänyt uutta harrastusta musisointiin. Uutuus ei vähennä teatteriharrastusta, mutta tuottaa halpaan hintaan nähtävää korvaamaan kiertelevien sirkustaiteilijoiden, akrobaattien ja muiden kansanviihdyttäjien esiintymisiä. Onpa arveltu kuvien voivan olla taidettakin. Ei kai sentään.

Emämaassamme Venäjällä on kielletty lailla esivaltaa arvostelevat näytökset, kuten lakkoja ja vaikeita työoloja kuvaavat. Vastikään esivalta kielsi kuvat Leo Tolstoista keinotekoisuuden takia: niissä esiintyi Tolstoiksi ”naamioituneita henkilöitä”. Kenraalikuvernöörin salainen kiertokirje määrää estämään ”venäläistä kansallistunnetta ja keisarikunnan arvoa” loukkaavat esitykset. Poliisi on tuskastunut valvontaurakkaan. Ouluun tuli tieto, että eräältä läänin poliisilta kului 2 ½ päivää yhden nauhan osan tarkastamiseen, kun se oli tehty ruutu ruudulta.

Esivalta on vaatinut poistamaan moraalisesti turmelevat, ”murhien, ryöstöjen ja muiden törkeiden rikosten tekemistä esittävät filmit, myös kuvat, joiden voidaan katsoa olevan poliittisessa, siveellisessä ja uskonnollisessa suhteessa loukkaavia”. Viime aikoina täällä on esitelty jopa epämääräisen huuruista Pariisin demi-monde-elämää. Tähän ovat tarttuneet Oulussakin monet opettajat vaatien tomerampia väliintuloja. Nuorisoseurammekin ovat huolissaan. Kumminkin opettavat ja oikein viihdyttävät elävät kuvat on hyväksyttävissä. On varottava, että eläväkuvaturmelus ei pääse leviämään.

1914

Sivun alkuun


Kajaaninkatu tuhoutui hirvittävimmin

Palopommi sytytti pelastajan karvalakin

Oulu joutui jälleen vihollisen pommitusten kohteeksi sunnuntai- iltana ja maanantaita vasten yöllä. Illalla tulleet kaksi hyökkäysaaltoa pystyttiin kohtalaisesti torjumaan suomalais-saksalaisen ilmatorjunnan avulla, mutta yöllä viholliskoneiden laivueet pääsivät kaupungin ylle pudottamaan lastinsa. Tuhoja koitui useille rakennuksille, ja pommituksissa tuli myös siviilikuolonuhreja. Pomminsirpaleet surmasivat kolme oululaista ja yksi kuoli lisäksi sydänhalvaukseen.

Muun muassa Kajaaninkadun varrelta tuhoutui useita rakennuksia lähes täysin räjähdys- ja palopommien sekä tulipalojen takia. Tulipaloja sammuttamassa olivat kaikki Oulun palokunnat ja lisäksi lähiseudun palokuntia 16 paikkakunnalta aina Haaparannasta ja Kokkolasta saakka. Lisäksi mukana oli sadoittain miehiä varuskunnasta ja koulutuskeskuksesta. Jälkisammutustyöt jatkuvat edelleen. Pommitusten äkillisyyttä ja tuhovoimaa kuvastaa se, että esimerkiksi eräässä keskustan kivitalon yläkerroksessa oli perhe kaikessa rauhassa syömässä, kun yhtäkkiä eräs seinä katosi kokonaan ja lattiaan tuli ammottava reikä pommin lävistäessä koko talon pystysuunnassa, kattojen ja permantojen lävitse.

Pelastustöihin osallistunut palomies puolestaan kertoo kotiinsa Tuiraan saavuttuaan juuri ehtineensä syödä, kun alkoi kuulua valtaisa jyrinä ja viholliskoneet ”viipotellen siiposivat” kohden kaupungin keskustaa, minne ne tähtäsivät pommilastinsa. Palomies kiiruhti muiden mukana sammuttamaan Ruotsalaista koulua ja muita rakennuksia. ”Maa tärähteli tämän tästä suuremmistakin räjähdyksistä, mutta valtavasti suurin osa sateesta oli palavaa ainetta ympäriinsä suihkuttavia palopommeja”, kertoo pelastaja, jonka toverin karvalakkikin syttyi ilmiliekkeihin palopommien tulisateessa. Maanantaiyön pommitus oli toistaiseksi pahin, mikä on Oulua kohdannut. Edellinen rytinä oli viime viikonOulu on saanutkin olla kohtuullisen vähäisen huomion kohteena, ehkäpä rintamista etäisen sijaintinsa toimivan ilmapuolustuksensa ansiosta. Kansalaisia kehotetaan kuitenkin ottamaan täysin vakavissaan mahdollisesti tulevat myöhemmät hälytykset ja kiiruhtamaan välittömästi lähimpään pommisuojaan, vaikka tähän saakka suurin osa hälytyksistä on ollut sikäli turhia, etteivät viholliskoneet ole useimmiten lainkaan päässeet kaupunkimme kimppuun.

29.2.1944

Sivun alkuun


Marski salaisella käynnillä Oulussa

Marsalkan junaksi epäilty juna seisoi huhtikuussa huomaamattomana Oulun pimennetyllä asemalla. Tarkoitus oli, ettei kukaan tietäisi ylipäällikön olevan kaupungissa. Marsalkka C.G.E. Mannerheimin veljentytär, oululainen majurin rouva Evo Weckman vahvistaa, että marski on pysähtynyt paluumatkalla tervehdyskäynniltään saksalaisen kenraali Dietlin luota Lapista hänen kodissaan epävirallisella päivällisellä lähimpien upseeriensa kanssa.

Asemalla ollut ainoa valokuvaaja oli 17-vuotias haavoittunut Gunnar, jolla oli mukanaan lainaksi saatu tavallinen laatikkokamera. Mutta oli liian pimeä ja kaikki tapahtui asemalla muutenkin liian nopeasti, pahoittelee rouva Weckman nuoren valokuvaajan ongelmia. Sinnikäs sotainvalidi-paparazzi seurasi ylipäällikköä päivällispaikkaan saakka ja sinne tultuaan pyysi marsalkkaa asettumaan lampun alle, jotta kuva nyt onnistuisi.

”Sekään ei onnistunut!” paljastaa rouva Weckman Nelisataselle. Niinpä marskille lähetettiin kirje ja pyydettiin häntä lähettämään valokuva tälle kahdesti epäonnistuneelle paparazzille. ”Paluupostissa tuli kaunis valokuva, joka oli henkilökohtaisesti omistettu Gunnarille”, rouva Weckman sanoo ja kertoo lähetekirjelmässä olleen tekstin, jonka mukaan ylipäällikkö lähetti kuvansa nuorelle sotainvalidille paitsi muistoksi tapaamisesta myös kannustukseksi valokuvaamisen vaikean taidon oppimisessa.

1942

Sivun alkuun


Mies hirtettiin mäntymetsässä

Oulussa majaileva venäläinen sotaväki on ottanut käyttöön rangaistuksista kauheimman, kuolemantuomion. Sen kohteeksi joutui työmies Taavetti Willenpoika Lukkarinen, 32. Hän oli kotoisin Kemistä, mutta viime ajat häntä oli pidetty Oulun lääninvankilassa syytettynä sotavankien ja jääkärien avustamisesta, piilottamisesta ja kyydittämisestä.

Tällaisesta toiminnasta on kieltämättä säädetty keisarillisessa laissa kuolemantuomio, mutta tiettävästi sellainen on ennen Lukkarista pantu toimeen vain yhden kerran. Muutamia tapauksia tosin on parhaillaan selvitettävänä, joten hirttoja saattaa tulla enemmältikin, mikäli lait ja maailmanmeno pysyvät tällaisenaan.

1916

Sivun alkuun


Dramaatillinen viikonloppu Oulussakin

Punaiset ja ryssät kukistettiin sunnuntain jälkeen täälläkin

Sotakirjeenvaihtajaltamme
Taistelut kaupungin alueella äityivät ilmiriehuntaan lauantaina ja Puhelinkeskus poltettiin iltaiseen aikaan. Loimotus näkyi kauas Oulujoen varteen ja täällä keskustassa se valaisi kaupungin sen verta hyvin, että Tuomiokirkon kellonkin näki aina Palotontille elikkä Albertinkadulle asti ihan vaivatta. Koulut täytynee tämän ilkeän sotatilan tähden pitää sulettuina toistaiseksi ja näillä näkymin jääpi lukukausi kokonaan kesken.

Hallituksen joukkojen tykistö laitettiin viikonloppuna 2.-3. helmikuuta asemiin Oulujoen pohjoiselle rannalle ja sunnuntaina tulitettiin ensin Parkkisentörmältä Kasarmin suuntaan, sitten kun sieltä oli keveämmillä aseilla vastattu tuleen, vietiin tykistöä eversti Nenosen komennossa Yrjänäisen pihaan ja lopuksi Hintantörmälle ja jatkettiin piiritystä. Kasarmilla majailivat venäläiset, joitten keskeisin johto - ainakin jälellä ollut vähäinen upseeristo - koki eräitten tietojen mukaan pysytellä mieluusti puolueettomina ja niin ulkopuolisina kuin mahdollista. Punasuomalaisten keskeiset asemat sijaitsivat Kakaravaaran kulmilla ja Työväentalon vaiheilla, jonne heidät saatiin viikonlopun aikana kaikilta suunnilta piiritettyä. Konekiväärillä sanotaan ammutun Pakkihuoneenkadunkin suuntaisesti.

Plaanaojan jäätynyttä pintaa hyväkseen käyttäen yrittivät aiemmin punaiset hiipiä kohti Pokkisentörmän Maanmittauskonttooria, joka jo oli saatu lailliseen hallintaan. Iltaan mennessä olivatten Kasarmin 1000-kunta venäläistäkin jo antautuneet, siinä missä Työväentaloon ryhmittyneet - arviolta 500 - punasuomalaista sen tekivät jo puoli neljän maissa iltapäivällä. Pahaksi pääsi tilanne täälläkin, kun vihollisia oli käytännössä kolmella taholla kaupungin alueella; venäläiset Kasarmilla ja Raatissa kumoukselliset matruusit sekä punasuomalaiset Kakaravaaran kulmalla. Vaan ei niin pahaksi mennyt, kun kuuluu Etelä- Suomessa menneen, jotenka siinä mielessä vähällä tästä kauheudesta päästiin. Mutta kaatui silti hallituksen puolelta ainakin 33 miestä ja punasuomalaisia melkein saman verran.

1918

Sivun alkuun


Presidentin päivälliset sujuivat hyvin

Tasavallan Presidentti P.E. Svinhufvud ja rouva Ellen Svinhufvudin kunniaksi tarjottiin Oulun Seurahuoneella eilen päivälliset. Presidenttipari oli aiemmin päivällä käynyt maaherra, valtioneuvos Pehkosen isännöimällä retkellä Muhoksella ja siellä arvovaltainen seurue oli laskenut menestyksellä matkailijayhdistyksen veneellä Pyhäkosken. Illallisella tarjottiin parsakeittoa, korvasienikuoriaisia, keitettyä lohta hollantilaisen kastikkeen kera, lampaanselkää vihannesten kera sekä jälkiruoaksi ananasjäätelöä sekä kahvia. Juomina: Nutty Solera, Orvieto, Pommard ja Saint John.

4.7.1935

Sivun alkuun


Tuli nieli taas teatterin

Helmikuun pommituksissa, joissa rakennuksia tuhoutui kokonaan tai osittain 998, oululaiset menettivät jälleen kerran teatterin. Yksi tuhoutuneista rakennuksista oli työväentalo. Samalla meni Työväen Näyttämön koko omaisuus, se paloi kalustoa ja puvustoa myöten. Tuli on kohdellut julmasti oululaista teatteria ennenkin. Edellisen kerran teatteri tuhoutui, kun Maneesi Heinätorin koulun naapurissa paloi helmikuun 2. ja 3. päivän välisenä yönä 1922. Silloin rakennuksen myötä tuhoutui mm. arvokas puvusto, joka oli perintöä ruotsalaiselta teatteriyhdistykseltä. Näitä ennen Oulun ensimmäinen oikea teatteritalo, Westerlundin salonki, tuhoutui vuoden 1882 tulipalossa.

1944

Sivun alkuun


700 Kiljus-fania ryntäsi työväentalolle

Kirjailija ennusti Merikosken patoamisen

”Oulua en voi unohtaa monestakaan syystä”, lausuu ihanista oululaislapsista yhä vieläkin liikuttunut kirjailija Jalmari Finne, jolla lienee Oulun työväentalon katsojaennätys hallussaan. Hän on vast´ikään muistellut mieleensä painunutta tapahtumasarjaa juuri ilmestyneessä teoksessaan Ihmeellinen seikkailu.

Työväentaloa kohti marssi 700 lasta, jotka eivät mahtuneet edes samalla kerralla kuulemaan kirjailijan rakastettuja Kiljus-juttuja tämän itsensä kertomana. Ei, vaan tarinat Kiljusista jouduttiin esittämään pienemmille kello viideltä ja isommille sitten kello seitsemältä. ”Nämä lapset olivat aivan välittömiä, ja muistan varsin hyvin ensi rivissä istuvan pikkupojan, joka nauroi niin, että pari kertaa putosi tuoliltaan.”

”Tein kuukauden kestävän kiertomatkan maassa, kerroin eri kaupungeissa näitä juttujani. Matka oli hyvin huvittava”, kirjailija muistelee, ja kertoo pysähtyneensä yhdeksi vapaapäiväksi Ouluun, jo sisarensa, yhteislyseon kuvaamataidon opettajan Hilkka Finnen vuoksi tutuksi tulleeseen kaupunkiin. Klubilla istuttaessa eräs kansakoulutarkastaja oli valitellut Finnelle, etteivät kansakoululaiset saaneet tilaisuutta tarinoiden kuulemiseen koska pääsymaksu tuotti haittaa.

”Sanoin, että jos hän saa vuokratuksi työväentalon, jossa oli kaupungin suurin sali, niin pidän kansakoululaisille ilmaiseksi koko ohjelman”, kirjailija Finne naureskelee ja kertoo Nelisataselle, miten tarkastaja tuli asiaa puhelimella järjestettyään hiukan nolona takaisin ja sanoi, etteivät ne mahdu yhdellä kerta kaikki. Niinpä Finne järjesti faneilleen kaksi ilmaista esitystä.

Isä-Kiljunen ehdotti Merikosken pysäyttämisen
Oulun työväentalon kokemuksia kirjailijamestari on hyödyntänyt kuten myös sisarensa Hilkan esimiestä, yhteislyseon rehtori Mauno Rosendalia, sijoittaessaan nämä yhteen Kiljus- kirjaansa, jossa Kiljuset kiertävät teatteriesityksensä kanssa Suomea. Tuossa tsaarinvallan aikuisessa kirjassa Isä-Kiljunen ehdottaa oululaisille, että nämä pysähdyttäisivät koskensa, mutta Finne panee oululaiset kiistämään kirjassa se, että Merikoski pystyttäisiin pysähdyttämään. ”Eikö sitä muka pysty pysähdyttämään?” kysyy kirjailija nyt viitaten Oulujokea koskeviin patoamissuunnitelmiin.

1939

Sivun alkuun


Tuho kohtasi taas Ainolaa

Kirjastotalo Ainola näyttää olevan todellinen huonon onnen rakennus, vaikka se sijaitsee eräällä Oulun kauneimmista ja rauhallisimmista paikoista Hupisaarilla, melko kaukana asutuksesta. Viime viikon pommituksista vihollinen kuitenkin osui juuri sinne: sekä uusi kirjasto että sen lähistöllä oleva vanha lastentarha syttyivät tuleen ja kärsivät pahoja vahinkoja.

Kirjaston neljäs kerros ja ullakko paloivat kokonaan, ja samalla tuhoutuivat korvaamattoman arvokkaat museon ja Luonnonystävien kokoelmat. Tämä oli pommitusten ehdottomasti suurin vahinko kaupungissamme.

Vain kymmenen vuotta ehti kulua siitä, kun Ainola tuhoutui edellisen kerran. Silloin paikalla oli vielä vanha, Maria Åströmin kaupungille kirjastotaloksi lahjoittama komea puurakennus, joka heinäkuisena yönä 1929 syttyi edelleenkin tietymättömästä syystä. Myös tuolloin hävitys koski kauheimmin muinaisia museoesineitä ja museon muuta omaisuutta, joka jäi melkein kokonaan liekkien saaliiksi. Onneksi suurin osa kirjastosta ehdittiin pelastaa.

Tuon aiemman palon jälkeen mietittiin perusteellisesti, voitaisiinko vanhaa kaunista rakennusta vielä korjata, mutta päädyttiin kuitenkin uuden kivitalon rakentamiseen. Pommituksia ei näköjään sekään kestä, mutta tällä kerralla se lienee kuitenkin korjattavissa.

25.1.1940

Sivun alkuun


Muut lehdet

Nuoret perustaneet Merikoski-kerhon

”Eräiden oululaisten nuorten kirjallisuuden ja taiteen harrastajien ryhmä, joka viime kevättalvella Merikoski-kerhon nimisenä kokoontui muutamia kertoja keskustelemaan kulttuuriasioista, suunnittelee ensi talvikauden aikana suuren kirjailijamatinean toimeenpanoa, jossa pohjoissuomalaiset ja sieltä kotoisin olevat kirjailijat esiintyisivät. Mitään tällaista matineaa ei koskaan aikaisemmin ole Oulussa pidetty. Saman kirjallistaiteellisen piirin eräät jäsenet aloittivat viime huhtikuussa pohjoissuomalaisen kulttuuriaikakauskirjan, Kaltion, julkaisemisen.” Näin lähestyi lokakuussa ilmestyneessä valtakunnallisessa Kuva-nimisessä kulttuurijulkaisussa oululainen toimittaja Reino Rinne koko maan kulttuurielämää Oulun taide-elämää -nimisellä katsauksellaan.

Rinteen juttu päättyy valitteluun, ettei Samuli Paulaharjun, E.N. Mannisen ja T. Vaaskiven jälkeen Oulussa ole vaikuttanut ketään kirjailijaa. Hän kuitenkin vihjaa, että uutta polvea on nousemassa, mikäli merkit paikkansa pitävät: ”Tuleville joulumarkkinoille saattaa jälleen ilmestyä jokin uusi oululainen kirjailijanimi.” Kuten ilmestyikin, jutun kirjoittajalta Rinteeltä itseltään esikoisteos Tunturit hymyilevät.

1945

Sivun alkuun


Syntyneitä

Terve poika syntynyt 16. päivä syyskuuta 1923 Sonnisaaren
synnytyssairaalassa. Nimeksi tuli Sakari Heikki. Ystävät ja tuttavat tervetuloa kahville lauantaina Oulun Työväenteatterin
lämpiöön.

Emmi ja Eino Jurkka
Syyskuu 1923

Sivun alkuun


Julistuksia

Pikkaraisen kylän laitumelta on karannut yksi mustan-pruuni 5 wuoden vanha ori, wähilleen 10 korttelia korkia, rautakello kaulassa; oikian takajalan nilkassa ja oikiassa etujalassa on walkioita karwoja. Se rehellinen ihminen, joka tästä hewosesta antaisi eli toisi tiedon alla mainitulle Oulunjoella saisi rehellisen palkinnon.

Anders Pikkarainen

Sivun alkuun


Syntyneitä

Syntynyt Oulussa 21.8. 1902 terve tyttö, joka saa nimekseen Siiri Saimi, kultaseppä Kustaa Palmulle ja hänen vaimolleen Hannalle, os. Jaara.


Lukijalta
Miksi taiteilijat kuolevat 37 vuoden paikkeilla?

Merkillisen murheellista, että hyvät taiteilijat kuolevat 37 vuoden paikkeilla ja jos eivät silloin kuole, niin vaara on ohitse pitkäksi aikaa. Oulussa 19.7 1898 syntynyt taiteilija Vilho Lampi, joka kuitenkin jo lapsuudessaan muutti vanhempiensa sekä nuorempien sisarustensa mukana Limingan Matinlauriin, on kuollut Oulussa keväällä 1936 ehtimättä täyttää 38 vuotta. Tämän taiteilijan kuolema oli yhtä traagillinen kuin kaikkien muidenkin Oulussa Merikoskeen elämänsä päättäneiden joukossa. Vielä traagillisemmaksi tapahtuman tekee kummallinen sattuma, joka saa taiteenuudistajat tuossa iässä vapaaehtoiselle kuolemalle alttiiksi. Kuten hollantilainen Vincent van Gogh, jota Lampikin ihaili, päätti päivänsä 37-vuotiaana, sen teki myös Lampi. Ja ajatelkaapa niitäkin, jotka eivät itse yritä päättää päiviänsä, heillekin sama ikä on vaarallista aikaa - eikö vain oululaisten varhainen ylpeys Isaac eli Isak Wacklin -parka kuollut kutakuinkin tuon ikäisenä Tukholmassa jo 1700-luvulla? Yrittäkää siis, rakkaat taiteensuosijat, pitää huolta taiteilijoistanne, että he jaksaisivat tuon raskaan 37 vuoden ikänsä ohittaa ja pysyä hengissä, koska sen jälkeen heille taas koittavat seesteisemmät ajat!

”Yksi avojalakanen monien puolesta”
1936

Sivun alkuun


Tiesitkö tämän?

Onko valtiomies E.Y. Pehkosen kotitalo
1) Ylikiimingissä
2) Alatemmeksellä vai
3) Alalaanilassa
Vastaus:

Sivun alkuun