Kirjoittaja oli itse luomassa Radio Novan musiikkiprofiilia. Sitä ennen hän oli Ylen musiikkitoimittaja. Väitöskirja on myös ladattavissa  verkosta PDF-muodossa.   -JS

Kirjan julkaisukiire näkyy mm. kuvatekstien lipsahtamisesta väärille sivuille, mutta nämä pikkuvirheet eivät vähennä kirjan antia. Ikävalkon tyyli on vetävää, ja tarinan kerronta etenee jäntevästi. -JS

Jake Brownin kirja esittää varsin tyhjentävästi bändin albumien syntyprosessin: miten biisi-ideoita kypsytettiin ja mikä oli eri tuottajien panos kokonaisuudessa. Teknisesti suuntautunutta kiinnostaa varmasti tieto mm. siitä, millaisissa ympäristöissä äänityksiä tehtiin ja mitä mikrofonimalleja käytettiin.

Brownin esitystapa on selkeä ja looginen, mikä on ansiokasta, sillä kirja perustuu kokonaan aikaisempiin lehti- ja radiohaastatteluihin. -JS
 

Keveimmillään Nylen on fanittaessaan Anna Abreuta. Hän pohtii viehättävän idolin sielunelämää ja kokemusta julkisuusmyllytyksen keskellä. Popidolin päätoimi on olla julkisuudessa. Niinpä Nylén ei katso lainkaan tarpeelliseksi tutustua  Abreun musiikkiin. -JS
 

Kirjassa käytetty tabulatuurikirjoitus varmasti helpottaa oppaaseen tarttumista. 150 esimerkkiä eivät ole heviklassikoista, vaan ne on kehitelty tätä kirjaa varten. Niistä on silti helppo huomata mitä riffiä tai bändiä esimerkki jäljittelee.

Opas esittelee myös hevityylinen historian ja onpa mukana mm. osiot "soittajan oikea tyyli” ja ”oikea asenne”. Molemmat on sijoitettu monien mielestä ainoaan oikeaan paikkaan eli ennen kitaranvirittämistä. Kirjassa on myös rockin ja metallimusiikin historiaa sekä lyhyt linkkilista. Opasta voi huoleti suositella kaikille metallista pitäville kitaristeille, jotka haluavat ottaa lähes koko hevikentän kitaroinnin haltuunsa.  -IJ
 

Jaclyn Bondin kirja esittelee 101 klassista hevilevyä; mukaan on kelpuutettu myös muutama kotimainen julkaisu. Kirja esittelee lyhyesti klassisia levyjä mm. Black Sabbathilta, Metallicalta, Slayerilta ja Iron Maidenilta. Kotimaisista bändeistä kirjassa mainitaan mm. Amorphis, Tarot ja Oululainen, jo toimintansa lopettanut Sentenced.

Kirjaan on saatu mahdutettua oikeastaan koko metallin tyylilajien kirjo hard rockista black metalliin. Itse olisin tosin toivonut hieman laajempia tutkielmia tarkasteltavista levyistä. Tästä huolimatta kirjaa voi kuitenkin huoleti suositella jokaiselle aloittelevalle hevidiggarille ja miksei myös muillekin hevimusiikin ystäville.  -IJ
 

Krautrock-kirja esittelee n. 30 yhtyettä ja artistia, jotka aloittivat toimintansa vuosien 1967-1975 aikana. Tuttujen Kraftwerkin, Tangerine Dreamin ja Klaus Schultzen lisäksi mukana on vähemmän tunnettuja ryhmiä kuten Harmonia, Limbus ja  Spacebox. Hieno kuvitus tukee ajankuvaa.    -JS
 

Klassisen rockin manifesti määrittää lajin "18 käskyä". Esimerkiksi soitinnuksen tulee olla perinteinen kitarayhtye; kosketinsoittimilla saa olla vain sivurooli (sallitut poikkeukset Doors ja ELP).

Siihen nähden, että Thopson oli Melody Maker –lehden nirso kriitikko, hänen oma suosikkilistansa on yllättävän sovinnainen: kärkipäähän sijoittuvat mm. Stairway to heaven, Won't get fooled again ja More than a feeling.    

Ajan keksinnöistä Thompson nostaa esiin 1970-luvulla USA:ssa suositun 8-raitakasetin: sen toisto oli parasta luokkaa, ja kaseteille lisättiin nopean puolenvaihdon takia bonusnumeroita, joita ei vieläkään ole julkaistu muussa formaatissa.  -JS
 

Bret kuitenkin suurelta osin kumoaa väitteet näiden muusikkojen itsetuhoisuudesta. Jokaisen kuolema oli enemmän tai vähemmän vahinko. Lauluteksteistäkään ei voi lukea ennusteita vuosien päähän tulevaisuuteen.  -JS
 

Kun Townshend ja The Who myöhemmin saapuivat ensimmäiselle USA:n kiertueelleen, Tom Wright liittyi seurueeseen bändin hovivalokuvaajaksi. Wright kulki kameroineen myös The Facesin, Amboy Dukesin, James Gangin ja lukuisan muun yhtyeen mukana. Kuvaajan elämä saattoi olla rankkaakin tähtien tuntumassa.

Raising Hell on kokoelma hienoja rock-valokuvia, mutta myös intensiivinen kertomus rockin kulissientakaisesta elämästä  -JS
 

Bändiharjoitukset ovat tiiviitä ja tehokkaita, kun tajuaa mihin asioihin kiinnittää huomiota. Keikoilla on omat käytäntönsä ja ennen lavalle menoa -etikettinsä, jotka pitää tuntea, jotta menestyy. Kirjan mukana on dvd-levy. Siinä Owsinski harjoittaa losangelesilaista ska-yhtyettä parantamaan soittoaan.  -JS
 

Asteikkojen hallinnasta on hyötyä, mutta soitosta tulee helposti tylsän lineaarista. Lineaarisuutta tulee rikkoa intervallihypyillä ja melodialinjan suunnanmuutoksilla. Omassa oppaassaan Verheyen opettaa improvisoimaan intervallien mukaan.

Jos on tottunut juoksuttamaan sooloja ylös-alas, Verheyenin harjoitteet voivat tuntua hankalilta. Hänen menetelmässään on kuitenkin jotakin vanhaa ja tuttua: soinnut olivat improvisoinnin perusta ennen skaala-ajattelun läpilyöntiä. Verheyenin menetelmä avaa ainakin rock-soittajalle tuoreita ideoita sooloiluun. Nuotin mukana seuraavalla cd-levyllä on improvisoituja kuvioita kunkin nuotinnetun "riffin" pohjalta.  -JS
 

Haydnin suojatti Mozart oli melodian mestari, mutta mentorilla kokonaisuuksien hallinta oli varmempaa. Hurwitz erittelee Haydnin musiikin ominaispiirteitä lukuisien tapausesimerkkien avulla. Kirjan mukana tuleekin kaksi cd-levyä, joissa on kaksi ja puoli tuntia musiikkinäytteitä.

Teosanalyysit ovat perusteellisia, mutta eivät silti koulumaisen kuivakkaita. Esimerkiksi jousikvartetosta Leivonen (Hob3:63) hän sanoo: " jos teoksen ensimmäinen osa olisi elokuva, sen nimi olisi Tappajatriolien hyökkäys".

Kirjan ainoa heikkous on vanhan opusnumerointijärjestelmän käyttö nykyisen teosluettelonumeroinnin sijasta.   -JS

Audiologi Tapani Jauhiainen ja neuropsykologi Päivi Yli-Pohja kertovat asiallisesti ja yleistajuisesti miten tinnitus syntyy. Tinnitusta ei pystytä parantamaan mutta sen vaikutuksia kyetään lievittämään eri tavoin.  Kirjan neuvoista on varmasti apua ongelmasta kärsivälle.   -JS
 

Sosiaalisen luonteensa ansiosta Pontus menestyi varsin hyvin myyntitöissä. Hän myi yhtyeensä keikat ja alkoi pian buukata muitakin ja järjestää rockkonsertteja. Muusikkona Pontus vaikutti mm. yhtyeissä Rubbish Bros ja Erocktica. Konserttien tuottaman suhdeverkoston ansiosta hän pääsi amerikkalaiseen Skinny Molly ‑yhtyeeseen.

Alkoholi ja korvikeaineet veivät kuitenkin miestä. Edes perheenisän rooli ei saanut häntä ryhdistäytymään kuin hetkeksi. Vuonna 2007 hänen terveytensä luhistui, ja täydellinen elämänmuutos oli pakollinen. Ystävien tuella tervehtynyt ja uudestisyntynyt Pontus Back perusti 2009 yhtyeen Hole E. Rollerz, ja julkaisi cd:n "Ride to freedom".

Ristin oma on rehellisesti ja avoimesti kerrottu elämäntarina:  yksityiskohdissaan karmaiseva mutta kuitenkin toiveikas.  -JS
 

Hutchisonin teksti on vakuuttavan perusteellista. Kaikki tärkeät käsitteet on selitetty yleistajuisesti. Perustana ovat mitattavat faktat eikä vain mutu-tieto.  -JS
 

Musta Strato on ollut Gilmourille jatkuva projekti, jota voi aina parannella kohti täydellisyyttä. Niinpä hän vaihtoi kitaraan kaulan toisesta soittimesta jo varhaisessa vaiheessa, vaihtoi mikrofonit ja lisäsi toisen ulostulon efektilaiteita varten. 1980-luvulla hän asensi kitaraan lukkovibran. Sittemmin hän on kuitenkin halunnut palauttaa soittimen monilta osin entiselleen.

1990-luvulla musta kitara jäi pois käytöstä. Teknikkonsa suosituksesta Gilmour testasi sitä uudelleen Pink Floydin Live 8 -konsertin soundcheckissä 2005. Kitara palasi saman tien aktiiviseen käyttöön.  -JS
 

Davi Sheppard käy perusteellisesti läpi Enon kehityksen ujosta ja eristäytyvästä postivirkamiehen pojasta "ambientin keksijäksi" ja uuden musiikin visionääriksi.  -JS
 

Dave Hunter esittelee kirjassaan putkivahvistimen tekniikkaa yksityiskohtaisesti mutta kuitenkin yleistajuisesti: mitä mikäkin osa vaikuttaa kokonaisuudessa. Mm. Fender-, Vox- ja Marshall-vahvistimien sisuskalut ja toiminta tulevat tutuiksi tekstin, kuvien ja kytkentäkaavioiden avulla. Tarkkaan analyysiin päätyvät myös sellaiset uudet "boutique-vahvistimet" kuin Soldano, Mojave ja Dr. Z.

Omina kokonaisuuksinaan esitellään putkityyppien ominaisuudet ja kaiutinelementtien ja -koteloiden vaikutus sointiin. Näillä ohjein pystyy huoltamaan laitteensa ja virittämään sen parhaaseen soittokuntoon.

Kirjassa on myös putkivahvistimen rakennusohjeet. Niiden avulla sähköturvallisuusasiat hallitseva rakentelija voi tehdä A-luokan vahvistimen, jossa voi käyttää eri putkityyppejä ja saada sen mukaan tehoa 4 - 10 W.   -JS
 

Juha Vartiainen on koonnut kirjaan tietoa  nykyisten ja entisten rakentajien ja tuotannosta. Kovakantisen opuksen kuva-anti on upeaa, mutta tekstintaitto ei kaikin osin yllä yhtä taiteelliselle tasolle.

Kirjassa esitellään 70 rakentajaa, yhtenä heistä kirjan tekijä Vartiainen. Erikoinen valinta on ollut järjestää rakentaja aakkosiin etunimen mukaan. Joistakin on hyvin niukasti tietoa, toisista taas laveammin. Landolan tehdas saa kirjassa 10 kuvavoittoista sivua, mikä on riittävästi, sillä tehtaan vaiheista on aikaisempi Rauno Niemisen kirjoittama historiikki.

Mukana ovat luonnollisesti tunnetut Nevalainen ja Ruokangas sekä Oulun seudulta lähtöisin olevat Utria "Uti" Valkama, Kari Nieminen (Versoul) ja Amfisound.   -JS
 

Laurel Canyonissa ja Topanga Canyonissa asuneet artistit pitivät taloissaan avoimia juhlia. Crosby, Stills & Nash –yhtye perustettiin kotijamien tuloksena. Yleisölle taiteilijat esiintyivät Los Angelesin Troubadour-klubilla, jossa nousevat kyvytkin pääsivät esiintymään. Esiintyjien ja yleisön välit olivat tuttavalliset.

Nuori levytuottaja David Geffen tuki nousevia taitelijoita. Geffenistä tuli menestynyt levymerkki ja miehestä itsestään aikaa myöten tiukan taloustietoinen levymoguli.

Kanjoneissa luotiin uusi musiikinlaji, country rock tekijöinään The Byrds, Flying Burrito Brothers ja Poco. Kun Eagles kehitti countryrockista miljoonamyyvää mainstreamia, monet muutkin tarkistivat suuntaansa. Muusikot muuttuivat naapuriboheemeista arvonsa tunteviksi tähdiksi, joille makean elämän kaikki ylellisyydet olivat arkipäivää.

Kanjonien ilmapiiri alkoi muuttua levottomaksi ja muusikot sulkeutuivat taloihinsa. Jetset-elämän kääntöpuoli, runsas huumeidenkäyttö vei monta soittajaa hautaan jo nuorena. Luovuus ehtyi, yhteishenki kuihtui ja kanjonien ihme oli ohi 1980-luvun alussa.   -JS
 

Kirja on erittäin suositeltavaa luettavaa myös jokaiselle kitaran ostoa harkitsevalle: kuinka tutkitaan käytetyn kitaran kunto, ja kuinka soitin säädetään hyvään soittokuntoon. Säätämisen nikseistä erityisesti sähkökitaralle kertoo saman tekijän toinen teos: How to make your electric guitar play great.  -JS
 

Kirjan mukana on cd-levy, jolla on yhtyeen musiikkia vuodesta 1968 alkaen, joukossa myös kolme ennen julkaisematonta kappaletta vuodelta 2008.  -JS
 

Lundellin luomistyö on niin sidoksissa ruotsin kieleen, että hänen suosionsa Suomessa on jäänyt vähäiseksi.  Jos kolmiosainen elämäkerta tuntuu liian tuhdilta pakkaukselta, voi tutustua hänen musiikkiinsa samoihin kausiin jaetuilta kokoelmalevyillä ja lukea vaikka hänen toisen romaaninsa suomennoksena.  -JS
 

1970-80-luvulla Gainsbourg kokeili eri tyylejä konseptialbumista reggaehen ja hätkähdytti kuulijoita mm. natsiaiheisella rockilla. Runsas alkoholinkäyttö ja ketjupolttaminen muokkasivat Gainsbourgin lauluäänestä dekadentin karhean. Suorapuheisena "Ranskan virallisena kauhukakarana" hän oli tuttu näky television keskusteluohjelmissa. Kerran hän sytytti ohjelmassa tuleen 500 frangin setelin. Toisella kertaa hän ehdotti vieraana olleelle Whitney Houstonille intiimiä läheisyyttä varsin suoralla englanninkielisellä ilmaisulla. Lopulta hän saikin porttikiellon suoriin lähetyksiin.

Alan Claysonin kirja tiivistää Gainsbourgin intensiivisen elämänkaaren pariin sataan sivuun. Kirja on samalla katsaus Ranskan ja Britannian popkulttuuriin.  -JS
 

Thorgesonin kuvat ovat fantasianomaisia ja mystisiä. Taiteilijan etunimen mukaisesti niissä on usein odotettavissa jonkinlainen sisäinen myrsky tai päälle kaatuva katastrofi. Monissa on huolellisesti luotuja asetelmia, jotka tuntuvat rikkovan luonnonlakeja. Tästä tyylistä poikkeaa vain Black Sabbathin  Technical Extasyn kulmikas piirrostyyli.

Taken by Storm on upea taidekirja, mutta kiinnostavia ovat myös kertomukset kansien synnystä.  Rocktriviaa tarinoihin ei kuitenkaan sisälly, sillä taiteilija on yleensä tehnyt työnsä täysin itsenäisesti.  -JS
 

Jokaisesta valmistajasta on historiikki sekä tietoja siitä, kuinka oman soittimen ikä voidaan määritellä. Kitaroiden kuntoluokitukset on esitetty ytimekkäästi hyvälaatuisten värikuvien tuella. Mallikohtaiset kuvat ovat mustavalkoisia. 

Sama kustantaja on julkaissut vastaavia luetteloita myös akustisista kitaroista ja kitaravahvistimista. Hakulinkki.
-JS
 

Jukka Itkonen julkaisi vuonna 2007 soololevynsä Joko teitä on rakastettu.  Vuonna 2011 tuli toinen cd, Omena on puu. -JS
 

Kuusisto esitti uransa aikana mm. kansanlauluja, hengellistä musiikkia, oopperaa, romansseja, operetteja ja viihdemusiikkia. Hän ei mielestään koskaan laulanut yhtään iskelmää vaan "kauniita lauluja". Kuusisto onkin kunnostautunut operetti- ja oopperamusiikin saralla. Hän teki toistakymmentä tenoripääroolia Tampereen Oopperassa 50-60-luvuilla ja vieraili myös Kansallisoopperassa. Ura jatkui aina 80-90-lukujen taitteeseen saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. -KL
 

Vokalisti Steven Tyler muistelee lapsuuttansa ja kertoo lyhyesti Italiasta lähtöisin olevan sukunsa historian. Ja kertaapa mies samalla myös kokemuksiansa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Bändin ylä- ja alamäkiä täynnä ollut ura on mukaansa tempaavaa luettavaa. Vaikka teos kuvaakin bändin sekoiluja varsin elävästi, täytyy kuitenkin todeta, että oppipojat pesevät mestarin:  Verrattuna genren ylittämättömään klassikkoon, Mötley Cruen The dirt – törkytehtaaseen, Walk this way jää auttamatta kakkoseksi. Tämä johtuu luultavasti siitä, että Aerosmith kävi 1980-luvulla läpi melkoista huomiota herättäneen vieroituksen huumeista.
Walk this way on asiallinen kertomus ja kirjaa voi muutamine puutteineenkin huoleti suositella  kaikille bändin faneille.  -IJ
 

Oopperapappi-kirja on tunnistettavaa Hakon tyyliä: sujuvaa, letkeää, tuttavallista, toisinaan taas turhankin paljon asiasta ja ajankohdasta toiseen hyppelehtivää.
"Pappi/pahis" vastakkainasettelu on aluksi kiinnostavaa, mutta menee hieman liialliseksi. Tai no, miten sen nyt ottaa: jos körttiläissuvun vesa, vakaumuksellinen seurakuntapappi, laulaa "siviilissä" saatanan roolia, niin pitäähän sen jossain tuntua. Ja tuntuuhan se. Ruuttunen kuvaa koskettavasti epävarmuuksiaan ja henkisiä taisteluitaan, ennakkoluuloja (sekä ulkoisia että omiaan) ja kasvamistaan kahden maailman ristitulessa.
Ruuttunen ruotii pappis- ja oopperaroolien lisäksi kirjassa myös henkilökohtaisia henkisiä (uskon)taisteluitaan, ja kertoo herkästi ja avoimesti sekä vanhemmistaan että perheestään. Kirjan kuvaliitteessä on nähtävänä myös lapsuuden hienoja hetkiä. Varsinainen velmu Ruuttunen on ollutkin pienenä – kolttosien keksijä ja vilkas vilperi.
Ruuttunen tuo esiin myös mielenkiintoisia näkemyksiä tekemistään oopperarooleista, ja onkin hienoa saada syventävää tietoa papeista (Luther, Paavo Ruotsalainen) ja pahiksista (Pizarro, Scarpia) oopperoiden henkilöinä – ynnä kääpiöistä ja jumalista, joita varsinkin Wagnerin oopperoissa vilisee.
Uskonasiat nousevat luonnollisesti suureen osaan –hengellisen kutsumuksen niin vahvat kuin pelottavatkin hetket. Syvällisempiin hetkiin kuuluvat kirjassa taiteellisten pohdintojen lisäksi vanhempien kuoleman ja oman sairastumisen puimiset. Oopperatalojen intriigeitä valotetaan tarpeen tullen, ja kerrotaan myös uran heikoista hetkistä, jos myös huipuista ja menestyksestä. Eikä pois jää myöskään koko maata pari vuotta sitten kohauttanut iltapäivälehtien isosti lööppaama kohtaaminen oravan kanssa.  -HL
 

Princen luomisvimma on yleisesti tiedossa (laulu päivässä, loppuelämäni ajan), mutta tällä ilmiömäisellä asialle omistautumisella tuntuu olleen myös kääntöpuolensa. 90-luvulla kaupallinen menestys heikkeni ja hän sulkeutui yhä syvemmälle oman päänsä sisään ja väliaikaisesti jopa vaihtoi nimensä symboliksi, jolle ei ole ääntämisasua. Hän on julkaissut satoja kappaleita sekä omalla nimellään, että muiden artistien välityksellä. Mortonin mielestä Princen tuotanto muodostaakin eräänlaisen jatkuvan virran ideoita, vastakohtana kanonisoidulle riville studioalbumeita. Kovin lähelle ”oikeaa” Prince Rogers Nelsonia ei elämäkerrassa päästä, mutta se tuskin olisi edes mahdollista.   -SL
 

Jukka Lindforsin toimittama valikoima sisältää parhaita paloja pop- ja rockjournalismista 40 vuoden ajalta. 1960-luvulla Pekka Gronow, Ilpo Saunio ja Atte Blom esittelivät musiikkia asiantuntevasti. Erkki Salmenhaara kirjoitti The Sperm -yhtyeen musiikista, eikä siitä kuuluisasta flyygeliperformanssista.  Toisaalta Jyrki Hämäläinen oli jo kehittänyt ylisanoja vilisevän puhekuplakielensä.  1970-luvulla Waldemar Wallenius loi uuden eläytyvän tyylinsä. 1980-luvulta äänessä ovat paitsi Rumban toimittajat, myös Alohan ja Bambin kaltaisten jo unohdettujen lehtien skribentit. Nyky-popjournalismista on parhaita paloja pienlehdistä Hesarin Nyt-liitteeseen asti.  -JS
 

Nick Masonin kirja on ensimmäinen historiikki Pink Floydista sisältäpäin. Masonin rooli yhtyeessä ei rajoittunut rumpujensoittoon, vaan hän osallistui myös ainutlaatuisen äänimaiseman sekä visuaalisen toteutuksen suunnitteluun. Yhtyeen tavallista paremmat valmiudet tässä olivat perua kolmen jäsenen arkkitehtuuri- ja taideopinnoista.
Mason oli yhtyeen diplomaatti särmikkäiden biisintekijöiden välillä. Hänen kerrontansa tuntuu todelta ja tasapuoliselta. Ovet ovat välillä paukkuneet, mutta suuri koneisto on silti rullannut. Tyypilliset rockyhtyesekoilut puuttuvat, mutta ehkä Pink Floydilla ei niitä ollutkaan. Sen sijaan bändin tarve olla edelläkävijä lavaspektaakkelien luojana aiheutti useita jännittäviä tilanteita.   -JS

Lasse Pihlajamaan lapsuuteen liittyi kohtuuttomat määrät kovia kokemuksia ja kurjuutta. Harmonikansoitosta tuli hänelle väylä parempaan elämään. Hän aloitti katusoittajana, eteni ravintolamuusikosta vähitellen konserttilavojen taituriksi. Pihlajamaa suunnitteli useita parannuksia näppäinharmonikkaan, ja nosti sen yleistä arvostusta. Hänen perustamassaan musiikkikoulussa sai oppinsa mm. Sibelius-Akatemian ensimmäinen harmonikansoiton lehtori.  -JS
 

Uusin lisäys Billie Holidayn elämästä kertoviin kirjoihin. Kirjoittaja Julia Blackburn antaa haastateltujen henkilöiden kertoa itse suhteestaan ainutlaatuiseen laulajattareen. Muistojaan Lady Daysta kertovat ystävät, kollegat ja kriitikot sekä laulajattaren elämän synkemmältä laidalta parittajat, narkomaanit ja poliisit.  -KL

Karaoke on lyhin tie esiintymislavalle: vain sinä, mikrofoni ja taustamusiikki. Jotta myös yleisö nauttisi esityksestä, tietyt perusasiat on hyvä hallita. Karaokelaulun ja -esiintymisen saloja voi opiskella Pirjo Kesselin ytimekkäästä opaskirjasta: miten lauluääntä voi kehittää, karaokebaarien etiketti, varmat lauluvalinnat, kuinka pärjää karaokekilpailussa jne. Kirjassa kerrotaan myös se, kuinka karaoke toden teolla rantautui Suomeen - Oulun kautta.  -JS
 

Trumpetisti Jörgen Petersen (1931-2009) tuli Suomeen 1950-luvun lopulla - rakkauden takia. Lahjakas "Lill-Jörgen" löysi paikkansa suomalaisessa viihdemusiikissa. Hän menestyi solistina (mm. Särkyneen toiveen katu), levytuottajana, sovittajana (mm. Katri Helenan Puhgelinlangat laulaa) ja säveltäjänä.
 

Tämä tiiliskivi kirjaksi sisältää arviot 1001 ehdottomasti kuuntelun arvoisesta levystä Elviksestä indierockiin. Aikajana on 50 vuoden mittainen, 1955-2005. Kantta koristaa aina niin tyylikkään Kraftwerk-yhtyeen piirrosprofiili.
Kirja tasapainottelee melko hyvin suurhittien ja kulttikiekkojen välillä. Jokunen jazzlevykin on kelpuutettu mukaan.

Raul Reiman (1950-1987) oli suomi-iskelmän kultakauden menestynein tekstintekijä. Huippuvuosina 1980-1982 levytettiin lähes 400 Reimanin sanoittamaa iskelmää, joista melkoinen osa nousi hiteiksi. Reimanin kynästä ovat mm. laulut Ei oo ei tuu, Olen suomalainen,  Minttu ja Ville, Kolmekymppinen ja Titanic. Suomi-rockin nousu ja Dingo-ilmiö 80-luvun puolivälissä pakottivat Reimanin sivuun, ja siitä alkoi tekstintekijän kohtalokas alamäki.  -JS
 

Barry Milesin kirja on ensimmäinen suomenkielinen elämäkerta Frank Zappasta (1940-1993). Amerikkalainen muusikko-säveltäjä-orkesterinjohtaja oli ristiriitainen hahmo, kyynisyyteen asti kriittinen oman tiensä kulkija. Zappan rönsyilevä  persoonallisuus ja hänen valtava musiikillinen aktiivisuutensa puhuttavat yhä. Milesin tekstiä on lisätty Zappan Suomi-yhteyksillä.  -JS