PROTO – Pohjois-Suomen taideteolliset suunnittelijat ry esittelee 25. juhlavuotensa
kunniaksi jäsenistönsä töiden parhaimmistoa PROTOTYYPPI  2012 -kiertonäyttelyssä.

Haluamme näyttää yleisölle protolaisten moni-ilmeisyyden: teollisista muotoilijoista uniikkeja teoksia tekeviin taidekäsityöläisiin. Kiertonäyttelyssä PROTO ry:n jäsenistöä
ja heidän tuotteitaan esitellään sermeihin painettujen kuvien kautta. PROTO ry on valtakunnallisestikin katsottuna suuri muotoilijoiden yhteenliittymä, jonka jäsenmäärä on tällä hetkellä jo yli sadan. Tästä joukosta esitellään 31 muotoilijaa.

Fyysisesti protolaisten tuotteita on esillä isoimmissa kiertonäyttelypaikoissa.  Niissä nähdään muun muassa pohjoissuomalaista osaamista koru-, soitin-, työkalu-, ja asustemuotoilussa.

Proton juhlavuosi osuu hyvään aikaan: design näkyy Suomessa vahvasti koko vuoden. Helsinki valittiin täksi vuodeksi maailman designpääkaupungiksi. World Design Capital 2012 näkyy Helsingin lisäksi Espoon, Vantaan, Kauniaisten ja Lahden kaupungeissa. Pohjoisesta Rovaniemi on yksi WDC 2012 kumppani.

PROTOTYYPPI 2012 -näyttelyn ovat juryttaneet aluetaidemuseotutkija Janne Kauppinen ja
tekstiilitaiteilija Anna-Maija Aarras.

Teoksia on 14 kpl (jalustat tuodaan mukana) Näyttelykierroksen aika: 1.2.2012 - 31.1.2013

Jari Huhta "Arkaainen hymy", (2010), öljyväri puulle, 39 x 49 cm.

Hyvä maalaus kestää aikaa ja vanhetessaan oikein tehty öljyvärimaalaus vain paranee; värit syvenevät ja värikerrokset muuttuvat läpikuultavammaksi. Henkilöt ja hahmot jäävät läsnä oleviksi ja kertovat vielä vuosikymmenien jälkeen elämäntarinansa.

Jari Huhta, (s. 1958, Kemi) tuntee vanhan maalaustaiteen tekniikat. Hän on opettanut Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa flaamilaista maalaustaidetta. Tällä hetkellä taiteilijan työn ohessa hän toimii Oulun yliopiston arkkitehtiosastolla kuvataideopettajana.

”Omassa taiteessani ihminen on aina mukana. Lähtökohtanani on luonnon ja koko olemassaolon ykseys. Yhdistän ihmisen erityisesti kasvimaailmaan, jonka koen sielulliseksi ja tuntevaksi olemassaolon muodoksi. Yritän kuvata ihmistä ennen kaikkea henkisenä olentona, ihmisen yhteydentunnetta itseensä ja luontoon, onnen häivähdystä kasvoilla, jotka valo piirtää esiin."

Huhdan taiteen maaginen imu selittyy teosten psykologisilla ulottuvuuksilla. Eräs arvoituksellisimmista teoksista on ”Seineen hukkunut”, jonka esikuvana on 1900-luvulla Seinestä löytynyt, sittemmin kipsiveistoksena tallennettu hukkunut nuori nainen. ”Arkaainen hymy” puolestaan pitää sisällään monalisamaisen pähkinän. Mille nainen hymyilee, vai onko kyseessä hymy lainkaan? Mikä on naisen todellinen tunnetila?

Huhdan arvoituksellisissa töissä riittää purtavaa pidemmäksikin ajaksi.

Teoksia on 11 kpl (koot: 110x80cm suurin ja 18 x 22cm pienin)
Näyttelykierroksen aika: 1.11.2011 - 30.4.2012

Antti Oikarinen" Piet Mondrianin maalaus Composition with red and blue", 2009 ja Pilvi Ojala "Kuvajainen", 2009.

Kuvataiteilija Antti Oikarisen (s.1974, Oulu) lyijykynäpiirrokset tutkiskelevat välineen mahdollisuuksia modernistisen maalaustaiteen tradition tulkinnassa. Kynänvetojen tihentymät luovat pintoja jyrkistä kontrasteista sävykkääseen maalailuun. Abstraktin ekspressionismin räiskeet ja kerrokset saavat lyijykynäversioina hallitun graafisen hahmon. Lyijykynä taipuu nonfiguratiivisen maalaustaiteen keskeisimmän tradition uudelleentulkintoihin maisemallisuuden amorfisissa muodostelmissa. Miltä näyttää Mondrianin ruudukko lyijykynäjäljitelmänä? Lyijykynäpiirros saattaa avata teräviä kommentteja modernismin traditioon, valottaa mediumin muistia odottamattomasta kulmasta.

Kuvataiteilija, taidegraafikko Pilvi Ojalaa (s.1973, Helsinki) kiinnostavat todellisuuden havaitseminen sekä ihmisen suhde elinympäristöönsä. Ojala käsittelee kuvakerronnallaan pysähtyneitä, etäännytettyjä hetkiä erilaisista tilanteista. Keskiössä on ihminen – lapsen hahmossa, hauraana, mutta aikuismaisen vakavana tutkiskelemassa kokemusmaailmaansa. Mustalla ja valkoisella on erityinen värimaailmansa, kuvalliset elementit muuttelevat tilasta pintaan. Maalauksissa kohtaavat ekonominen maalaustekniikka sekä kuvallisten elementtien niukkuus. Teosten hetkiä luonnehtii erityislaatuinen viileä keskittyneisyys. Maalaukset kehottavat pysähtymään etäisyyden ja läsnäolon sekä muistikuvien virran ja nykyhetken pakenevuuden äärellä.

Teoksia on 10 kpl (koot: 115x80cm suurin ja 90x90cm pienin)
Näyttelykierroksen aika: 1.8.2011 - 31.7.2012

"Neilikka", (2010), akvarelli, 72cm x 93cm

Eeva-Kaisa Jakkila (s.1954 Oulu) tunnetaan erityisesti suurista vanerille piirretyistä ihmishahmoistaan.  Tämä kiertonäyttely esittelee kuitenkin Jakkilan erilaista osaamista: kasvi- ja luontoaiheisia akvarelleja.

Etelän taidekouluaikojen jälkeen Eeva-Kaisa palasi lapsuutensa maisemiin Taivalkoskelle. Olisi itsestään selvää, että maisemateoksiin suodattuisi Koillismaan avarat maisemat, mutta näin ei ole. Jakkilan vuoret, sypressit, hedelmäpuut ja kallat ovat jostain muualta, mikä luo teoksiin oman kiinnostavan tunnelmansa. Mielenkiintoisen lisänsä teoksiin antaa myös nurinkurinen mittakaava: maisematyöt ovat kooltaan pieniä, kasvit taas varsin kookkaita.

Eeva-Kaisa Jakkila kertoo suhteestaan akvarellimaalaukseen: "Akvarelli on minulle eräänlaista mietiskelyä, meditointia.

Opittuani tekniikan taidekoulun alkuaikoina, se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Akvarellin läpikuultavuus, lähes lasimainen valo, ja mahdollisuus äärimmäiseen tarkkuuteen tai lähes täysin hallitsemattomaan värien leviämiseen, tekevät siitä minulle hyvin tärkeän.
 
Se on aina tukenut kaikkea muuta työskentelyäni. Näyttelytyöni ovat olleet enimmäkseen piirustuksia puulle. Vasta viimeaikoina olen laittanut myös akvarelleja näyttelyihin. Tekniikkaan on tullut mukaan tussimuste. Sillä on sama herkkyys, kuin akvarellilla,  joten oli helppoa ottaa se mukaan maalauksiin.

Usein suurikokoisissa akvarelleissa olen esittänyt jonkin arkipäiväisen, intiimin asian tai esineen  suurennettuna (kukan, vihanneksen jne.), jolloin niiden merkitys muuttuu. Niistä tulee lähes muotokuvamaisia. Pienet työt taas sisältävät laajoja näkymiä jostain, ovat ikäänkuin ikkunoita, tai aukkoja, joista voi katsoa jotain outoa mielenmaisemaa... ehkä muistoa jostain ajallisesti hyvin kaukaa."

Näyttelyn nimi viittaa kreikkalaiseen mytologiaan. Demeter oli sadonkorjuun, viljan ja kaikkien elävien kasvien jumalatar.

Teoksia on 15 kpl (koot: 135x89 suurin ja 18x22 pienin). Näyttelykierroksen aika: 1.2.2011 - 31.1.2012

"Lapsi ja kaarnavene", akvatinta, 69cm x 81cm, 1997.

"Teos syntyy, kun jokin mielikuvan tasolta nouseva asia alkaa vaatia kuvallista vastinetta."

Juho Karjalaisen (s.1947 Vaalan Säräisniemellä) ihmishahmot esiintyvät useimmiten katsojaan nähden selin, kyyryssä, omaan olemassaoloonsa tai liikerataansa keskittyneinä. Karjalainen pelkistää kuvat olennaiseen, hän ei kerro yksityiskohdilla vaan luottaa pääasiaan.

Ihmisen selän tasangosta tai lantion notkosta muodostuu kuvaan moniselitteinen maisemallinen elementti. Valo lankeaa olkapäille, päälaelle ja polven mutkaan maagisena. Kuvassa on akvatintan pehmeyttä, harmaassa ja ruskeassa lukuisia eri sävyjä. Klassisen koristelematonta kauneutta huokuvat teokset ovat grafiikaksi suurikokoisia ja vaativat oman tilansa. Figuurin läsnäolon tuntu on käsinkosketeltava.

Kuutti Lavonen on kuvannut Juho Karjalaista kielelliseksi taiteilijaksi, joka käyttää mykkää kuvaa puhutellakseen. Syntyy grafiikkaa, joka kommunikoi.

Juho Karjalainen kuvaa ihmisiä viitteenomaisen luonnon keskellä. Hänen ihmiskuvansa kasvavat myyttisiin mittoihin, näyttäen tutuksi käyneen hahmon entistä vahvempana, mutta samalla yksinäisempänä.

Hänen ihmis- ja maisemakuvauksilleen on tyypillistä keskittyminen hetkeen. Henkilön tai luonnonilmiön liike on pysähdyksissä, vaikka se tosiasiassa jatkaa loputonta kulkuaan. Osa henkilöistä käpertyy ajatuksiinsa sulkien niin ympäristön kuin ehkä katsojankin ulkopuolelleen.

Valojen ja varjojen kuvaajana Karjalainen on impressionisti. hienovireisillä elementeillä hän kykenee luomaan tunnelman, jossa luonto ja sää ovat läsnä tunnistettavalla tavalla.

Karjalainen on virtuoosi suurikokoisten akvatintalaattojen syövyttäjänä. Hänen teoksensa ovat aina hämmentäneet teknisellä taituruudellaan. Ikivanha tekniikka taipuu hänen käsissään muotoon, jossa sen voi unohtaa. Lopputuloksen ilmavuus muistuttaa enemmän akvarellia kuin metalligrafiikkaa.

Teoksia on 10 kpl (koot: 100x70 suurin ja 34x58 pienin)
Näyttelykierroksen aika: 1.2.2011 - 31.1.2012

Kaisa Koistisen elokuvasta "Deja vu", 55x31cm, 2009.

Oulun taidemuseon yhteisötaideprojekti Taidetalkkari esittelee 11 lahjakasta elokuvantekijää. Taidetalkkari on ylä-aste ikäisille oululaisnuorille suunnattu hanke, jossa tarkoituksena on taiteellisen tekemisen kautta lisätä kanssakäymistä maahanmuuttaja- ja suomalaistaustaisten nuorten välillä. Taide on siihen toivoaksemme sopivan demokraattinen väline. Taidetalkkari -projekti sai alkunsa vuonna 2008, jolloin nuoret loivat seinämaalauksen Oulun Meri-Toppilaan.

Vuoden 2009 Taidetalkkarissa nuoret oppivat elokuvanteon perusteita käsikirjoituksen, editoinnin ja ohjaamisen kautta. Lopputuloksena syntyi DVD, joka sisältää 10 nuorten tekemää lyhytelokuvaa. Oulun taidemuseon kiertonäyttelyssä on esillä valokuvanäyttely ”Behind the Scenes”, joka kertoo dokumenttikuvin nuorten lyhytelokuvien tekemisestä. Kuviin on tallentunut aitoja tuokiokuvia kuvaustauoilta sekä hetkiä ennen varsinaisiin rooleihin heittäytymistä.

Museovirasto ja Sisäasiainministeriö ovat tukeneet projektia antamalla avustusta monikulttuurisuuden tukemiseen ja maahanmuuttajien kotouttamispalvelujen kehittämistyöhön.

Teoksia on 20 kpl (koko 55x31 cm ). Mukana tulee myös DVD, joka sisältää kaikki nuorten tekemät 10 lyhytelokuvaa.