ISOLEPINKÄINEN
Lanius excubitor

 

Yleistä. Isolepinkäinen eli lapinharakka pesii harvalukuisena Keski- ja Pohjois-Suomessa. Runsain lapinharakka on maan pohjois- ja länsiosissa. Se suosii puoliavointa maastoa kuten rämeitä, mäntyvaltaisia soiden tai hakkuuaukeiden pirstomia metsiä, harvapuustoisia metsäsaarekkeita peltojen keskellä sekä Lapissa harvapuisia tunturikoivikoita. Lajin levinneisyys ja runsaus Suomessa on vaihdellut suuresti 1900-luvulla. Kanta taantui 1970-luvun huippuvuosien jälkeen suunnilleen nykyiselle tasolleen eli 4000–8000 parin välille. Laji onkin uhanalaisluokituksessa määritelty silmälläpidettäväksi.

Esiintyminen. Oulun kaupungissa lapinharakka on harvinainen pesimälintu. Koska lapinharakka pystyy käyttämään ravinnokseen pikkunisäkkäitä, sitä tavataan Oulunkin alueella runsaimmin hyvinä myyrävuosina. Atlaslaskentakaudelle sattuneet keskinkertaiset myyrävuodet eivät mahdollistaneet täysin edustavan käsityksen saamista lapinharakan pesimäalueista Oulussa. Tutkimusjaksolla laji havaittiin pesintään viittaavasti vain kerran, vuonna 1997 Pilpasuon maastossa. Itäinen Oulu laajoine rämeineen ja hakkuuaukeineen tarjoaakin sille parhaat pesimäympäristöt. Myyrävuosina lapinharakka saattaa asettua pesimään myös syrjäisten peltojen reunametsiin kaikkialla kaupungissa, erityisesti kuitenkin rauhallisimmilla alueilla Sanginjoella ja Oulujokivarressa. Lajin Esiintyminen ja pesintä Oulussa on riippuvainen kannan vuosittaisista muutoksista levinneisyysalueen eri osissa sekä vuotuisesta myyrätilanteesta. Lapinharakalle sopivia elinympäristöjä on tarjolla runsaasti niin Oulussa kuin muuallakin. Oulun pesimäkanta vaihtelee vuosittain 0–5 parin välillä.

lapinharakka, kuva Minna Takalo

Isolepinkäinen

Great Grey Shrike

Varfågel

 

teksti: Markku Hukkanen

piirros: Minna Takalo

 

pesimishavaintokartta vuosilta 1997-1999

atlaskartoituksen pääsivulle

*