Ohjeiden mukaan kullakin ruudulla tuli käydä useasti eri aikoina lintujen pesimä­kautta. Laskijan tuli käydä mahdollisuuksien mukaan myös ruudun kaikilla maastotyypeillä. Jokaisesta lintuhavainnosta merkittiin muistiin lajin pesinnän todennäköisyyttä kuvaava ns. pesimävarmuusindeksi. Indeksit ovat samoja, jotka otettiin käyttöön Suomen toisessa valtakunnallisessa atlastyössä 1986–1989. Lisäksi osasta lajeja arvioitiin tai laskettiin ruudulla pesivien parien määrä. Laskija arvioi myös ruudun selvitysasteen eli sen, kuinka kattavaa hänen retkeilynsä oli.

Kartoituksesta tiedotettiin Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen jäsenlehdessä ja -kirjeissä sekä lehdistötiedotteissa. Ensimmäisen vuoden jälkeen laadittiin väliraportti, joka jaettiin laskijoille. Seuraavan maastokauden retkeilyä ohjattiin väliraportin pohjalta niille ruuduille, joilta oli niukimmin havaintoja. Kenttätöiden piti alun perin kestää vain kaksi pesimäkautta, mutta toisen maastokauden jälkeen todettiin, että kolmas maastotyövuosi oli tarpeen. Viimeisenä laskentakesänä täydennettiin pääasiallisesti puutteellisesti laskettujen ruutujen tietoja.

 

	pesimävarmuusindeksit
	selvitysasteet