Oulun seutu sijaitsee Pohjois-Pohjanmaan joki- ja rannikkoseudulla. Tasaista alavaa rannikkoseutua luonnehtivat meri ja maankohoaminen. Idempänä maisemaa hallitsevat jokilaaksot viljelmineen. Sisämaassa on runsaasti aapasoita, ja maisemassa erottuvat selkeästi selänteet ja laaksot. Oulun seudulla maa kohoaa keskimäärin  80 cm sadassa vuodessa.

 

Kallioperä ja maaperän muodot

 

Oulujokivarressa kallioperässä erottuu joen suuntaisesti molemmin puolin graniittivyöhyke, jonka koillispuolella on niin sanottu Pohjois-Pohjanmaan liuskejakso. Liuskejakso koostuu fylliiteistä, liuskeista ja gneisseistä. Jotuninen savikivi rannikolla on osa Muhoksen muodostumaa. Kallioista Laukkalan kallioesiintymä on huomattavin, ja siirtolohkareita esiintyy kaupungin itäosissa.

 

Oulun seudun maaperä on pääosin mannerjäätikön irrottamaa, kuljettamaa ja eri tavoin kerrostamaa moreenia. Oulun drumliinikenttä koostuu luoteesta kaakkoon suuntautuneista drumliineista, joista osa on matalia ja loivapiirteisiä ja osa kohtalaisen hyvin kehittyneitä, noin 10–15 m korkuisia selänteitä. Oulunsaloon ja edelleen Hailuotoon ulottuu voimakas, osin moreenipeitteinen harjujakso. Jäätikköjokisyntyisten muodostumien sijainti ilmenee vain runsaiden rantavallien ja dyynien esiintymisenä, koska suuret rantavoimat, kuten aallot, jää, ovat tasoittaneet vaikutusta.

 

Ilmasto

 

Oulun seutu kuuluu keskiboreaaliseen ilmastovyöhykkeeseen. Merellisen Oulun keskilämpötilat ovat hieman korkeampia, sademäärä pienempi ja vastaavasti auringonpaistetuntien määrä suurempi kuin idempänä sisämaassa. Vuoden keskilämpötila on 2-3 plusastetta. Sademäärä vaihtelee 450–600 mm/v. Pilvisintä on syksyllä. Vähälumisin alue on rannikon tuntumassa ja Oulujokilaaksossa. Pysyvä lumipeite kestää marraskuun lopulta huhtikuun lopulle ja on paksuimmillaan 40–60 cm. Alueen itäosissa lunta on enemmän ja lumipeite kestää pitempään. Terminen kasvukausi kestää 150–160 vrk. Vallitseva tuulensuunta on kaakko. Keväällä ja kesällä vallitsevat lännen- ja luoteenpuoleiset tuulet, mikä johtuu maa-merituuli ilmiöstä.

 

Kasvillisuus

 

Oulun kasvillisuudessa ominaista on vuosisatojen ja eri ilmansuuntien muodostama kasvilajisto.  Valtakunnallisesti uhanalaisia putkilokasvilajeja alueella on havaittu 23. Kesällä 2005 julkaistun Oulun putkilokasvien levinneisyyttä kuvaavan Oulun kasvit -kirjan mukaan Oulussa on tavattu yhteensä 1183 putkilokasvilajia tai variaatiota. Alkuperäislajeja on 400. Satama-alueiden painolastikasveja ja muita tulokkaita on 437, mikä on suuri määrä koko maan tilanteeseen verrattuna. Luontoon levinneitä viljelykarkulaisia on 200 lajia. Merenrannoilla ja rantavesissä on hyvin mielenkiintoista lajistoa, joka on sopeutunut pohjoisen ankariin oloihin ja meriveden vähäiseen suolamäärään. Oulun seudun maankohoamisrannikolle on tyypillistä kasvillisuuden vyöhykkeisyys (sukkessio). Putkilokasvien lisäksi tietoa Oulun seudun muista kasveista on  Oulusta tunnetaan kaikkiaan yli 700 suursienilajia, -alalajia ja -variaatiota.

 

Eläimistö

 

Oulun seudulla tavataan jokaisesta ilmasuunnasta vaeltanutta eläimistöä hirvistä pikkunisäkkäisiin, joista 30 on vakituisesti täällä esiintyviä nisäkäslajeja. Tulokkaita ovat mm. siili ja metsäkauris. Silmälläpidettäviä ei-uhanalaisia ovat majava, halli, norppa, karhu ja saukko. Vakituisen lajiston lisäksi on havaittu mm. susi, ahma, ilves, hilleri, metsäsopuli, valkohäntäkauris ja villisika.

 

Oulun edustan merialueella esiintyy säännöllisesti 29 ja sisävesissä 25 kalalajia.

 

Pohjois-Pohjanmaan lintutieteellisen yhdistyksen tietojen mukaan Oulun seudun kunnissa on tavattu yhteensä 337 lajia, joista 174 pesivänä, 41 muuten vuosittain alueella esiintyvänä (esim. läpimuuttavana tai talvehtivana) ja 119 enemmän tai vähemmän satunnaisina.

luettelomerkki

Oulun ympäristön tila 2009

luettelomerkki

maasto-opetuskohteet -pääsivu